itellä nyt 3 kertaa aikido reeniä,2 lenkkiä viikoss( 10 km kerta)+ säkkiä/"makivaraa" hakkaan jotain 2-3 tuntia viikossa + vuorotyöt päälle..miten systemaattista reeni ohjelmaa teillä muilla on?
Sitten perus- ja jatkokurssin ei treenaamisessani ole pahemmin systemaattisuutta ollut. Treenaan mitä vastaan tulee, vyökokeisiin toki erikseen kullloinkin vaadittavia aiheita. Tätä siis 1-7 kertaa viikossa. Lisäksi punttisalia 2-4 kertaa viikossa, tavallisesti 3-jakoisella treeniohjelmalla (perustana penkki, maastaveto ja kyykky, tietty ). Ja minähän en haatana sentäs juokse, joten pyörällä sitten ajelen, mutta en turhanpäiten silläkään.
—
Sie will es und so ist es feinSo war es und so wird es immer seinSie will es und so ist es BrauchWas sie will bekommt sie auch
Kiinnostaisi onko kokemuksia stressin ja ylirasituksen hoidosta. Tupakki, kahvi ja 1970-luvun gurun -- Harren -- mainitsema pienet annokset alkoholia voidaan unohtaa. Nimimerkillä 'on kokemusta', meinaan noiden vaikutuksesta pitkällä aikajänteellä.
"Urheilija ei tervettä päivää nää". Sitä hoettiin pitkin menneen vuosisadan jälkipuoliskoa. Mieli tekis kuitenkin vielä kokea olo, joka seuraa siitä, kun keho on kipuilematon ja jaksava.
Yksi asia, jota olen miettinyt: katassa aseen vauhti pysäytetään harjoittelijan voimalla. Pariharjoituksessa voima purkautuu uken toiminnan tuloksena toisin. Aiheuttaako paljo katan teko energiapatoutuman ja lihaskipuja tai nivelkipuja.
Jos tehdään työtä vaikka kirveellä veistäen, energia purkautuu työstön kohteeseen, jonka muoto energian vaikutuksesta muuttuu. Katassa ei ole konkreettista kohdetta, joka ottaisi energian vastaan. Onko energian siksi välttämättä jäätävä viipymään harjoittelijan kehoon sen sijaan, että se virtaisi esteettä? Jos energia ei voi virrata, seuraako siitä ylirasitus. Seuraako siitä työn sujumattomuus.
Jan mainitsee säkin. Pitäisikö keppikatan kohteena olla (usein) vastaavanlainen säkki kuin nyrkkeilijän "kuivaharjoituksessa"?
itsestäni tuntuisi tyhjältä reenata koko elämä eri tekniikoitä ilmaa huitoen...auton rengas on hyvä alusta jo ja boolle...oppii äkkiä esim. pistossa tsuki ashi- ajoituksen..atemi wazaa en tiedä et kukaan ois reenannut pelkästään ilmaa vastaa.boon lyönnit ku oppis tekeen samalla lailla nokialaista ja ilmaa vastaan niin sit olen taas askeleen pitemmällä..eikä se kovin miehekästä ole heiluttaa sitä keppiä puoli elämää tyylillä et ei saa käydä kipeää koska aikido on väkivallaton taistelu laji...
Jos pölkkyä lyö kirveellä väärin, se lyö takaisin. Siksi on tärkeää, että osuman hetkellä katkaisee löysäämällä energian takaisin virtauksen. Silloin pölkky halkeaa eikä tule turhaan rasitettua itseään. En ole tehnyt ohjattuja keppiharjoituksia tarpeeksi, joten en tiedä miten tuo keppiharjoituksissa hoituu. Minulla tulee yläselkä kipeäksi. Sydämen tsakra jää ummelle ja rintaranka kipuilee. Tätä ei ollut sen sairaalloisen ylpeyden ja oman kunnian perkeleen pauloissa, kun ajoin itseäni piippuun mm aikidosalilla ja lenkkeilyllä. (kaksi epämääräistä hymiötä plus lainausmerkit).
Aloittelijan oppaassa sanotaan, että harjoittele paljon, mutta älä koskaan liikaa. No, liika on tietysti liikaa, mutta kohtuus aivan liian vähän (Kalle Kaihari 1950-luvulla, aikalaisten mukaan). Mistäpä sitä tietää, mikä on liikaa, jos ei joskus vedä ylikuntoon. Entä sitten kun on kysymys koko elämän jatkuvasta ongelmasta. Ylpeys <- heikko itsetunto <- heikko itsetuntemus <- liian vähän harjoitusta (eli olen noidankehässä.)
Aikidosta minä en tiedä. Ehkä se on mukautumista oman kehon ja mielen sekä ympäristön tarpeisiin. Aikido ei taatusti takaa ikuista ajallista elämää väkivallan ja sekasorron täyttämässä maailmassa. Toisaalta puolustautuminen aikidon tekniikoilla jatkaa taidoiltaan heikomman väkivaltaisen vastustajan ajallista elämää verrattuna murskaavaan kilpirauhaseen tai ohimolohkon alueelle suunnattuun iskuun.
leka harkkoja kun murskailen niin käsi menee rentona ruoskana kohti maalia ja just ennen osumaa jännitän käden lujaksi jonka jälkeen leka harkon palaset leviää ympäri universumia..heh heh.elikkä pitäskö kepin mennä suoraan kohteeseen rentona ja lopussa jäykistyä sekunniksi josta energia lähtisi vyörymään tsunamin tavoin-eka aalto murskaisi jonka jälkeen aallot laajenisivat koko kehoon ja maaperään..
Pohdin tuota Janin sanomaa. Karatessa ainakin hyvä lyönti on liikkeenä nopea. Taek-Won-Dossa samoin. Muuta en niistä tiedä. En tiedä pelkällä kädellä lyömisestä. Arvaan, että lyönnin teho perustetaan niissä (nyrkin) nopeuteen siksi, että, jos lyöjän massa sijoitettaisiin iskun taakse eli tehoa haettaisiin ison massan liikkeestä, tilanteessa, jossa lyödään ohi tai lyönti jää mitaltaan vajaaksi vastustajan asemaan nähden, avautuisi oma puolustus tai itse horjuisi.
Katassa lyödään tavallaan aina ohi. Jo-katassa lyödään tai pistetään ohi kepillä. Silenius neuvoo DVD:llä sulkemaan asennon niin, että kyynärpäät tulevat yläpistossa kiinni kylkiin. Alapistossa kylkeen nojaa takakäden olkavarsi. ok, Tämä "helpottaa" piston energian paon estämistä ilman että horjuu eteenpäin. (perle, että on vaikeasti sanottu)
Lyönnissä on vaikeaa. ajattelen nyt niin, että, jos lyönnissä voimaa annetaan yhtä hyvin alemmalla kuin ylemmällä kädellä. Silloin alakäsi lyönnin loppuvaiheessa nojautuu kehoon vatsaan seudulla. Siirtyykö "osumattoman" lyönnin energia sinne, jos liike tehdään oikein. Onko energian paikka vaihtunut kepin päästä toiseen? (Onko turha kysymys) Ja jos tuota alakättä ei käytetä oikein, vaan lyönnin energia pyrkii karkaamaan, niin joutuuko siinä välttämättä silloin jarruttamaan sen lyöntiin kehittämänsä energian. Nythän jos jo-lyönnissä keho menee vähän eteenpäin ja kepin pää menee hurjaa vauhtia ja loppuvaiheessa koko systeemi pysähtyy niin onko pyörähdetty vähän kuten maeukemissa. Miltä onnistunut lyönti tuntuu? (kysyy nimimerkki tietämätön.)
Nyt tuntuisi, että jos tekee liikkeet oikein, niin tasapaino ja suojaus säilyvät ja jos tekee väärin niin tulee kipeäksi. (Ihan sama ku viikkosiivouksessa, joka meillä taas odottaa tekijäänsä. Saa nähä jaksasko huomenna.)
tosa taannoin pätkin yhteen pölökkyyn(runko toloppa dojolla)bo kepillä ja yritin tota lyöntiä läpi ..onnistumatta ..potkasee takaisin meleko mukavasti sit muutin lyönti tekniikkaa,kroppa rentona lantio kiertäen,pikkusen painoa puottaen..johan alako läsähtään mukavan tuntusesti aivan älytön ero lyökö käsillä vai koko kropalla sit muutin tekniikkaa ja yritin omalla keskustalla lyödä pari sataa kiloista toloppaa onnistumatta..tota seika tanden hommaa reenaan seuraavat sata vuotta..
Tästäpä tuleekin pitkä perjantai. Heräsin niin varhain, että olen ehtinyt jo uudelleen tunnin nukkua. Menin nukkumaan, koska katsoin sopivaksi pidätellä himojani mennä varhaisella hakkaamaan mattoja pihan telineelle. Arvelin, että naapurit äkäilevät muutenkin työaikojeni omituisuutta. Mattopiiskan pauke pihalla ei syvennä aamu-unia. Sitten jo huomasin, että on pyhä, sitä paitsi sataa sataa lunta. Jääköön huomiseen (siivous).
Ennen aamu-unia ehdin kokeilla kelillä pistoa ja lyöntiä. Muistelin painon pudottamista ja kehon rentoutta kuten edellä Jan kehottaa. Siis lyödään kumminkin kropalla. Kyllä se Jo-kepilläkin onnistuu. Tässä vaiheessa tuntuu, että edellytys on juuri tuo olkavarret ja kyynärpäät -- tai ainakin toisen käden osalta -- kehoon kiinni loppuvaiheessa viimeistään. Silloin se kevyen massan eli kepin liike sulautuu isoon massaan eli kehoon ja pysähtyy sen isompia yrittämättä. Tuntuu, että tässä on (taas kerran) jonkin laisessa alussa.
Seika tanden ei sano minulle yhtään mitään. Olen tässä vaiheessa käsitteiden puolella.
Jos liikkeen loppuosaan liittyy voimakas uloshengitys, pallea jännittyy. Nyrkkeilijät käyttävät tätä ilmiötä. Suoran lyöminen avaa suojauksen. Toisaalta, jos lyömiseen liittyy uloshengitys pallea jännittyy kuin jo vastaanottamaan kaverin iskua. Miten olisi vältettävissä kaikenlainen jännitys? (kaikenlainen turha jännitys). Tuleeko se sen meditaation kautta. Optimoiko meditaatioharjoitus lihasten tension määrän, siksikö olisi säilytettävä "meditaatio liikkeessä"?
Toisaalta olkavarsi joka suojaa kylkikaarta antaa tavallaan kevyen tuuppauksen (kuin kevyen iskun) tsukin pysähtyessä. (tai sitten meni vikaan? taas??) No huomenna harjoittelen mattopiiskalla.
Seika tanden tarkoittaa näköjään kehon voiman sijaintia. Seika-ni-itten on se "yksi piste". Aloittelijan oppaassa on sanasto.
Joogan terminologian trakrat sijaitsevat selkärangan tuntumissa ja pään alueella. Ne ovat hermopunoksia, eräänlaisia keskuksia. Tuota Seikan tandenin seudun tsakraa ilmaistaan äänteellä ram. Siitä ylöspäin sijaitsee sydän, keuhkoalueen tsakra, jota ilmaistaan äänteellä yam. Vieläkin ylempänä kurkunpään tietämillä on tsakra, jonka ääni vastine on ham. Otsan alalaidalla silmien välissä on om. Ylimmäisenä pään kiireellä olevan tsakran ääniasu on hiljaisuus. Alhaalla häntäluun tietämissä on lam-äänteellä nimitetty tsakra, sukuelinten korkeudella on vam-tsakra.
Siis ram ja yam on oleellista pitää toimivina ja ne uhkaavat tukkeutua aikodoa harjoitellessa, jos harjoittelee väärin tai liikaa. Edellä joku on todennut, että kokee harjoittelun sinänsä avaava vam-seudun (love machine). Jos käyttää kansankemian tukea jaksamiseen (kahvi, kalja ja kessu), se tukkii koko kehon ja aiheuttaa sairautta pitkässä juoksussa.
Oikea hengitys joogassa tapahtuu niin, että sisäänhengityksessä pallea ensin rentoutuu (vatsa nousee), sen jälkeen nousee rintalasta, jolloin kylkiluut liikkuvat ja rintaontelon tilavuus kasvaa, viimeisenä nousevat solisluut. Sisäänhengitys on valmis näillä kolmella "vaiheella". Uloshengitys lähtee niin, että ensin pallea jännittyy ja supistuu eli alhaalla ollut ilma nousee, sitten rintalasta laskeutuu ja laskeutuvat solisluut. Meditaatioharjoitus tukee oikeaa hengitystä ja oikea hengitys tukee meditaatioharjoitusta. Puhdistumiselle hengitys on hyvin oleellista.
Ki'tä varten keho pitää puhdistaa?? Pitää hengästyä ja hikoilla?? Pitää tajuta fyysisellä tasolla kehon painopisteen dynaamisen liikkeen suuri voima??
en tuosta joogasta palijoo ymmärrä mutta eikös tuo zen budhalaisuus jota samurait on vuosisatoja käyttänyt reenauksen lisänä mieltä tyhjentämään niin ole lähtöisin intian suunnalta...onko oulussa vielä zen center?pitäs saada vielä henkinen opettaja niin ois palikat kohdallaan...meditaatio hengitys harjoitus tasolla meikä vielä liikkuu ei oo päässyt pitemälle kuin siihen et jos laskee hengityksiä niin numeroitten loppu tavut alkaa meneen hengityksen mukaan...jne..
Hölkkähän on hengitysharjoitus. Itse pääsin taannoin siihen vaiheeseen, jossa se intensiivisen liikunnan aiheuttama "ikään kuin kipu" menetti merkityksensä. Hiljaisuuden tsakra avautui ainakin jonkin verran. Sehän siis sijaitsee keholla pään korkeimmalla alueella.
Monet vetäjät tekivät ja siis teettivät aikidossa pienen hengitysharjoituksen aikitaisoon liittyen. Se jos mikä oli jo hyvä.
Astangajoogaan olen sen verran tutustunut, että siinä lam ja vam ikään kuin suljetaan ja ham laitetaan pienelle, kun tehdään fyysistä harjoitusta. Se on jo praanaa -- hengitysharjoitusta. Hatha-joogassa, siinä kaikenkansan versioissa, ei turvallisuussyistä tehdä praanaa ainakaan kovin pian harjoituksen alkamisen jälkeen. Pyritään vain siihen, että saavat ne tsakrat hiljalleen aueta.
Zen-tyylinen meditaatio tai TM vaatii sen asteista itsekuria, että ei minun levottomuudessa ole sille ollut tilaa. Ajatus karkaa teilleen ennen kuin on kahteen laskenut. TM on kyllä tieteellisesti todistettu tehoovaksi, mutta tutkimusaineistona ovat olleet tietenkin vain ne, jotka ovat jaksaneet pidempään mukana harjoittelussa.
Hölkälläkin voi vetää kyllä itsensä ylikuntoon ja kipeäksi, kokemusta on siitäkin. Tunnen lentopallon harrastajia, joilta on mennyt lonkkanivelet vaihtoon noin iässä 60 v. Ape Kuronen kertoo joogakirjassaan, että hänen mielestään urheilijoiden lihashuoltoharjoitukset ovat yleensä laatuluokkaa surkuhupaisa.
Re: reeni ohjelma?
Pari kertaa mättöä viikossa, ja loppuajan laiskottelua![[Razz]](/ubb/tongue.gif)
-Kartsa-
Re: reeni ohjelma?
en sitte tiiä tulleeko reenattua liikaa ku oli tuo sydänlihaksen tulehdus... ja akkakin jätti..![[Big Grin]](/ubb/biggrin.gif)
Re: reeni ohjelma?
Semmosia ne akat välillä on...
-Kartsa-
Re: reeni ohjelma?
Sitten perus- ja jatkokurssin ei treenaamisessani ole pahemmin systemaattisuutta ollut. Treenaan mitä vastaan tulee, vyökokeisiin toki erikseen kullloinkin vaadittavia aiheita. Tätä siis 1-7 kertaa viikossa. Lisäksi punttisalia 2-4 kertaa viikossa, tavallisesti 3-jakoisella treeniohjelmalla (perustana penkki, maastaveto ja kyykky, tietty![[Big Grin]](/ubb/biggrin.gif)
). Ja minähän en haatana sentäs juokse, joten pyörällä sitten ajelen, mutta en turhanpäiten silläkään.
Sie will es und so ist es feinSo war es und so wird es immer seinSie will es und so ist es BrauchWas sie will bekommt sie auch
harjoitus, palautuminen, ylirasitus
Kiinnostaisi onko kokemuksia stressin ja ylirasituksen hoidosta. Tupakki, kahvi ja 1970-luvun gurun -- Harren -- mainitsema pienet annokset alkoholia voidaan unohtaa. Nimimerkillä 'on kokemusta', meinaan noiden vaikutuksesta pitkällä aikajänteellä.
"Urheilija ei tervettä päivää nää". Sitä hoettiin pitkin menneen vuosisadan jälkipuoliskoa. Mieli tekis kuitenkin vielä kokea olo, joka seuraa siitä, kun keho on kipuilematon ja jaksava.
Yksi asia, jota olen miettinyt: katassa aseen vauhti pysäytetään harjoittelijan voimalla. Pariharjoituksessa voima purkautuu uken toiminnan tuloksena toisin. Aiheuttaako paljo katan teko energiapatoutuman ja lihaskipuja tai nivelkipuja.
Jos tehdään työtä vaikka kirveellä veistäen, energia purkautuu työstön kohteeseen, jonka muoto energian vaikutuksesta muuttuu. Katassa ei ole konkreettista kohdetta, joka ottaisi energian vastaan. Onko energian siksi välttämättä jäätävä viipymään harjoittelijan kehoon sen sijaan, että se virtaisi esteettä? Jos energia ei voi virrata, seuraako siitä ylirasitus. Seuraako siitä työn sujumattomuus.
Jan mainitsee säkin. Pitäisikö keppikatan kohteena olla (usein) vastaavanlainen säkki kuin nyrkkeilijän "kuivaharjoituksessa"?
makiwara reeniä...
itsestäni tuntuisi tyhjältä reenata koko elämä eri tekniikoitä ilmaa huitoen...auton rengas on hyvä alusta jo ja boolle...oppii äkkiä esim. pistossa tsuki ashi- ajoituksen..atemi wazaa en tiedä et kukaan ois reenannut pelkästään ilmaa vastaa.boon lyönnit ku oppis tekeen samalla lailla nokialaista ja ilmaa vastaan niin sit olen taas askeleen pitemmällä..eikä se kovin miehekästä ole heiluttaa sitä keppiä puoli elämää tyylillä et ei saa käydä kipeää koska aikido on väkivallaton taistelu laji...
tsakrat auki
Jos pölkkyä lyö kirveellä väärin, se lyö takaisin. Siksi on tärkeää, että osuman hetkellä katkaisee löysäämällä energian takaisin virtauksen. Silloin pölkky halkeaa eikä tule turhaan rasitettua itseään. En ole tehnyt ohjattuja keppiharjoituksia tarpeeksi, joten en tiedä miten tuo keppiharjoituksissa hoituu. Minulla tulee yläselkä kipeäksi. Sydämen tsakra jää ummelle ja rintaranka kipuilee. Tätä ei ollut sen sairaalloisen ylpeyden ja oman kunnian perkeleen pauloissa, kun ajoin itseäni piippuun mm aikidosalilla ja lenkkeilyllä. (kaksi epämääräistä hymiötä plus lainausmerkit).
Aloittelijan oppaassa sanotaan, että harjoittele paljon, mutta älä koskaan liikaa. No, liika on tietysti liikaa, mutta kohtuus aivan liian vähän (Kalle Kaihari 1950-luvulla, aikalaisten mukaan). Mistäpä sitä tietää, mikä on liikaa, jos ei joskus vedä ylikuntoon. Entä sitten kun on kysymys koko elämän jatkuvasta ongelmasta. Ylpeys <- heikko itsetunto <- heikko itsetuntemus <- liian vähän harjoitusta (eli olen noidankehässä.)
Aikidosta minä en tiedä. Ehkä se on mukautumista oman kehon ja mielen sekä ympäristön tarpeisiin. Aikido ei taatusti takaa ikuista ajallista elämää väkivallan ja sekasorron täyttämässä maailmassa. Toisaalta puolustautuminen aikidon tekniikoilla jatkaa taidoiltaan heikomman väkivaltaisen vastustajan ajallista elämää verrattuna murskaavaan kilpirauhaseen tai ohimolohkon alueelle suunnattuun iskuun.
tota pölökky hommaa aloin miettimään..
leka harkkoja kun murskailen niin käsi menee rentona ruoskana kohti maalia ja just ennen osumaa jännitän käden lujaksi jonka jälkeen leka harkon palaset leviää ympäri universumia..heh heh.elikkä pitäskö kepin mennä suoraan kohteeseen rentona ja lopussa jäykistyä sekunniksi josta energia lähtisi vyörymään tsunamin tavoin-eka aalto murskaisi jonka jälkeen aallot laajenisivat koko kehoon ja maaperään..
arvailen
Pohdin tuota Janin sanomaa. Karatessa ainakin hyvä lyönti on liikkeenä nopea. Taek-Won-Dossa samoin. Muuta en niistä tiedä. En tiedä pelkällä kädellä lyömisestä. Arvaan, että lyönnin teho perustetaan niissä (nyrkin) nopeuteen siksi, että, jos lyöjän massa sijoitettaisiin iskun taakse eli tehoa haettaisiin ison massan liikkeestä, tilanteessa, jossa lyödään ohi tai lyönti jää mitaltaan vajaaksi vastustajan asemaan nähden, avautuisi oma puolustus tai itse horjuisi.
Katassa lyödään tavallaan aina ohi. Jo-katassa lyödään tai pistetään ohi kepillä. Silenius neuvoo DVD:llä sulkemaan asennon niin, että kyynärpäät tulevat yläpistossa kiinni kylkiin. Alapistossa kylkeen nojaa takakäden olkavarsi. ok, Tämä "helpottaa" piston energian paon estämistä ilman että horjuu eteenpäin. (perle, että on vaikeasti sanottu)
Lyönnissä on vaikeaa. ajattelen nyt niin, että, jos lyönnissä voimaa annetaan yhtä hyvin alemmalla kuin ylemmällä kädellä. Silloin alakäsi lyönnin loppuvaiheessa nojautuu kehoon vatsaan seudulla. Siirtyykö "osumattoman" lyönnin energia sinne, jos liike tehdään oikein. Onko energian paikka vaihtunut kepin päästä toiseen? (Onko turha kysymys) Ja jos tuota alakättä ei käytetä oikein, vaan lyönnin energia pyrkii karkaamaan, niin joutuuko siinä välttämättä silloin jarruttamaan sen lyöntiin kehittämänsä energian. Nythän jos jo-lyönnissä keho menee vähän eteenpäin ja kepin pää menee hurjaa vauhtia ja loppuvaiheessa koko systeemi pysähtyy niin onko pyörähdetty vähän kuten maeukemissa. Miltä onnistunut lyönti tuntuu? (kysyy nimimerkki tietämätön.)
Nyt tuntuisi, että jos tekee liikkeet oikein, niin tasapaino ja suojaus säilyvät ja jos tekee väärin niin tulee kipeäksi. (Ihan sama ku viikkosiivouksessa, joka meillä taas odottaa tekijäänsä. Saa nähä jaksasko huomenna.)
palijo asiaa alotampa ohi lyönnistä..puhut vähä mutta asiaa..
tosa taannoin pätkin yhteen pölökkyyn(runko toloppa dojolla)bo kepillä ja yritin tota lyöntiä läpi ..onnistumatta ..potkasee takaisin meleko mukavasti sit muutin lyönti tekniikkaa,kroppa rentona lantio kiertäen,pikkusen painoa puottaen..johan alako läsähtään mukavan tuntusesti aivan älytön ero lyökö käsillä vai koko kropalla sit muutin tekniikkaa ja yritin omalla keskustalla lyödä pari sataa kiloista toloppaa onnistumatta..tota seika tanden hommaa reenaan seuraavat sata vuotta..
perjantai
Tästäpä tuleekin pitkä perjantai. Heräsin niin varhain, että olen ehtinyt jo uudelleen tunnin nukkua. Menin nukkumaan, koska katsoin sopivaksi pidätellä himojani mennä varhaisella hakkaamaan mattoja pihan telineelle. Arvelin, että naapurit äkäilevät muutenkin työaikojeni omituisuutta. Mattopiiskan pauke pihalla ei syvennä aamu-unia. Sitten jo huomasin, että on pyhä, sitä paitsi sataa sataa lunta. Jääköön huomiseen (siivous).
Ennen aamu-unia ehdin kokeilla kelillä pistoa ja lyöntiä. Muistelin painon pudottamista ja kehon rentoutta kuten edellä Jan kehottaa. Siis lyödään kumminkin kropalla. Kyllä se Jo-kepilläkin onnistuu. Tässä vaiheessa tuntuu, että edellytys on juuri tuo olkavarret ja kyynärpäät -- tai ainakin toisen käden osalta -- kehoon kiinni loppuvaiheessa viimeistään. Silloin se kevyen massan eli kepin liike sulautuu isoon massaan eli kehoon ja pysähtyy sen isompia yrittämättä. Tuntuu, että tässä on (taas kerran) jonkin laisessa alussa.
Seika tanden ei sano minulle yhtään mitään. Olen tässä vaiheessa käsitteiden puolella.
Jos liikkeen loppuosaan liittyy voimakas uloshengitys, pallea jännittyy. Nyrkkeilijät käyttävät tätä ilmiötä. Suoran lyöminen avaa suojauksen. Toisaalta, jos lyömiseen liittyy uloshengitys pallea jännittyy kuin jo vastaanottamaan kaverin iskua. Miten olisi vältettävissä kaikenlainen jännitys? (kaikenlainen turha jännitys). Tuleeko se sen meditaation kautta. Optimoiko meditaatioharjoitus lihasten tension määrän, siksikö olisi säilytettävä "meditaatio liikkeessä"?
Toisaalta olkavarsi joka suojaa kylkikaarta antaa tavallaan kevyen tuuppauksen (kuin kevyen iskun) tsukin pysähtyessä. (tai sitten meni vikaan? taas??) No huomenna harjoittelen mattopiiskalla.
seika tanden
Seika tanden tarkoittaa näköjään kehon voiman sijaintia. Seika-ni-itten on se "yksi piste". Aloittelijan oppaassa on sanasto.
Joogan terminologian trakrat sijaitsevat selkärangan tuntumissa ja pään alueella. Ne ovat hermopunoksia, eräänlaisia keskuksia. Tuota Seikan tandenin seudun tsakraa ilmaistaan äänteellä ram. Siitä ylöspäin sijaitsee sydän, keuhkoalueen tsakra, jota ilmaistaan äänteellä yam. Vieläkin ylempänä kurkunpään tietämillä on tsakra, jonka ääni vastine on ham. Otsan alalaidalla silmien välissä on om. Ylimmäisenä pään kiireellä olevan tsakran ääniasu on hiljaisuus. Alhaalla häntäluun tietämissä on lam-äänteellä nimitetty tsakra, sukuelinten korkeudella on vam-tsakra.
Siis ram ja yam on oleellista pitää toimivina ja ne uhkaavat tukkeutua aikodoa harjoitellessa, jos harjoittelee väärin tai liikaa. Edellä joku on todennut, että kokee harjoittelun sinänsä avaava vam-seudun (love machine). Jos käyttää kansankemian tukea jaksamiseen (kahvi, kalja ja kessu), se tukkii koko kehon ja aiheuttaa sairautta pitkässä juoksussa.
Oikea hengitys joogassa tapahtuu niin, että sisäänhengityksessä pallea ensin rentoutuu (vatsa nousee), sen jälkeen nousee rintalasta, jolloin kylkiluut liikkuvat ja rintaontelon tilavuus kasvaa, viimeisenä nousevat solisluut. Sisäänhengitys on valmis näillä kolmella "vaiheella". Uloshengitys lähtee niin, että ensin pallea jännittyy ja supistuu eli alhaalla ollut ilma nousee, sitten rintalasta laskeutuu ja laskeutuvat solisluut. Meditaatioharjoitus tukee oikeaa hengitystä ja oikea hengitys tukee meditaatioharjoitusta. Puhdistumiselle hengitys on hyvin oleellista.
Ki'tä varten keho pitää puhdistaa?? Pitää hengästyä ja hikoilla?? Pitää tajuta fyysisellä tasolla kehon painopisteen dynaamisen liikkeen suuri voima??
meditaatiosta..
en tuosta joogasta palijoo ymmärrä mutta eikös tuo zen budhalaisuus jota samurait on vuosisatoja käyttänyt reenauksen lisänä mieltä tyhjentämään niin ole lähtöisin intian suunnalta...onko oulussa vielä zen center?pitäs saada vielä henkinen opettaja niin ois palikat kohdallaan...meditaatio hengitys harjoitus tasolla meikä vielä liikkuu ei oo päässyt pitemälle kuin siihen et jos laskee hengityksiä niin numeroitten loppu tavut alkaa meneen hengityksen mukaan...jne..
hengitysharjoituksesta
Hölkkähän on hengitysharjoitus. Itse pääsin taannoin siihen vaiheeseen, jossa se intensiivisen liikunnan aiheuttama "ikään kuin kipu" menetti merkityksensä. Hiljaisuuden tsakra avautui ainakin jonkin verran. Sehän siis sijaitsee keholla pään korkeimmalla alueella.
Monet vetäjät tekivät ja siis teettivät aikidossa pienen hengitysharjoituksen aikitaisoon liittyen. Se jos mikä oli jo hyvä.
Astangajoogaan olen sen verran tutustunut, että siinä lam ja vam ikään kuin suljetaan ja ham laitetaan pienelle, kun tehdään fyysistä harjoitusta. Se on jo praanaa -- hengitysharjoitusta. Hatha-joogassa, siinä kaikenkansan versioissa, ei turvallisuussyistä tehdä praanaa ainakaan kovin pian harjoituksen alkamisen jälkeen. Pyritään vain siihen, että saavat ne tsakrat hiljalleen aueta.
Zen-tyylinen meditaatio tai TM vaatii sen asteista itsekuria, että ei minun levottomuudessa ole sille ollut tilaa. Ajatus karkaa teilleen ennen kuin on kahteen laskenut. TM on kyllä tieteellisesti todistettu tehoovaksi, mutta tutkimusaineistona ovat olleet tietenkin vain ne, jotka ovat jaksaneet pidempään mukana harjoittelussa.
Hölkälläkin voi vetää kyllä itsensä ylikuntoon ja kipeäksi, kokemusta on siitäkin. Tunnen lentopallon harrastajia, joilta on mennyt lonkkanivelet vaihtoon noin iässä 60 v. Ape Kuronen kertoo joogakirjassaan, että hänen mielestään urheilijoiden lihashuoltoharjoitukset ovat yleensä laatuluokkaa surkuhupaisa.