Aikidoseura Hokutokai

Lomani jatkuu, siis pääsen treeneihin vedettäväksi/vedätettäväksi. Torstaisin on viime aikoina ollut mukavantasoiset harkat. (Taso tarkoittaa vaatimustasoa, ja että allekirjoittaneelle sopiva. Kokonaisuudenkin kannalta on varmaan hyvä, että ukkoikäiset 6. kyu jäsenet joskus tekevät iltajumppansakin tandoku).

Ja tosiHYVÄT treenithän siellä oliki. Kyllä tullee aika, että Kartsaki vielä hakamaa viikkailee harkkojen jäläkee; semmoset on merkit.

Vai niin. Tulitko kysyneeksi minkä maan armeijassa?? Ettei vain Biafran, koska oli niin hoikassa kunnossa. Tai sitten ei ollut mökin poika. Mistan lapsuusiältä sanonna, että 'pätistyy ku mökin poika armeijassa.'

Hmm.. Oliskohan se Esa?? Semmonen rauhallinen tumma mies Ja kaverinsa puhutteli "alikersantiksi"...

Kysymyshän on vakasti ottaen siitä, että jos peruskoulun ekaluokkalaiset ja kymppiluokkalaiset ja kaikki siltä väliltä laitetaan samaan ryhmään ja heille yritetään opettaa peruskoulun oppiennätyksiä niin ollaan otettu haastava tehtävä. Tämä liittyy Aikidon harjoitteluuni siten, että menen ja tulen ja harjoittelen perusasian kerrallaan ja odotan, että loksahtaa ja sitten siirryn seuraavaan asiaan. Tämä on mahdollista siten, että menen peruskurssiryhmän mukaan heti, kun sellainen alkaa ja palaan jatkuvasti yhteisiin harjoituksiin, kun minulla on edellytykset omaksua ainakin osa tarjolle tulevasta ja näin edistyä kehityksessä.

On erittäin tärkeää, että edellä olevaa ei ymmärretä kritiikiksi harjoitusten vetäjiä kohtaan, jotka tekevät pyyteetöntä, palkatonta ja tasokasta työtä harjoituksissa. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, mitä olen huomannut järkeväksi oman harjoitteluni suhteen.

ps. Heh, heh ... tästähän tuli luku sarjaan: "Miten saada viimeinen sana ilman, että on mitään sanottavaa."

[ 15.08.2004, 09:30: Viestiä muokannut: Seppo K. P ]