Aikidoseura Hokutokai

Luulin Greenpeace-luonnonsuojelijoita rauhaarakastaviksi hihhuleiksi. Eivät kai he käyttäisi aseita hyvänkään asian puolesta? Joka tapauksessa he olisivat mitä luultavimmin langanlaihoja ruipeloita, eikä heistä olisi tosi-ninjalle vastusta. Lisäksi numero 666 antaisi minulle Saatanalliset voimat, joten iskut lähtisivät kuin tykin suusta.

Olen joskus mietiskellyt vastaavia tilanteita melkein tosissani. Luulen, että yrittäisin jopa tehdä jotain, ellei paikalla olisi osaavampaa sankaria, koska eihän tuossa tilanteessa enää mitään menetettävää ole. Siinä saattaisi käydä niinkin, että estäisin vahingossa koneessa matkustavan turvallisuusalan henkilön yrityksen pysäyttää kaappaajat, minkä ansiosta saisimme kaikki surmamme.

No jos ne kerran luonnonsuojelijoita on niin mikäs siinä on kuolla hyvän tarkoituksen puolesta..

Mitä suuremmalla todennäköisyydellä en tekisi yhtään mitään, ei sitä tohi, sattuu vielä. Tai emmä tiä, jos kovasti näyttäisi siltä että henki lähtee kuitenkin, jos juuri ite ei tee mitään niin ehkä sitten..

kaapparin sattuessa kohalle mää ojentaisi niinku ranteeni ja ku se tarttuis siihen tekisin niinku koshinagen ja ku ei tilaa olis niin se putois niinku päälleen maahan siltä mä sitte saisin puukon ja puukottaisin lähintä kaapparia takaatapäin munuaisten kohille samalla ku tekisin niinku mae ukemin ja siltä saadulla aseella ampusin tarkkoja laukauksia kaappareitten ottaluuhun siten että ulostuleva luoti osuis ja juuttuis johonkin rungon rakenteisiin eikä puhkaisis sivullisia tai runkoa ja sitte ku kaikki kaapparit olis niinku hoideltu ilman tunnontuskia (siis nehän oli pahoja yms) mä lentäisin koneen takas kentälle kertoillen samalla tunnelmaa keventäviä vitsejä ku ne pilotit olis niinku aivan hepnaaderissa ku ne luuli et ne kuolee mutku ne ei kuitenkaan sit kuollu ja sitte entällä olis vastassa niinku presidentti ja ministerit ja ne laulais mombasaa ja kaatais mulle pommakki ku mää kuitenki olisin niinku sankari ja kaikki naiset tarjois mulle kovaa hintaa jotta sais mun sankari geenejä niinku edes ruokalusikallisen mut mulla olis niinku aikidoharkat ja sit maailma pitäis varmaan pelastaa tai ainaki panttivankitilanne selvittää vai oliks se viikkosiivous tai jotain yhtä pahaa kuitenki!!!!!!!!!!11

Edit must1: muutettu kieliasua uskottavammaksi

[ 05.03.2004, 09:19: Viestiä muokannut: must1 ]

Pakaraan tiätty!
No nyt se on täydellinen! Kiitos Mustin muokkauksen

[ 05.03.2004, 11:30: Viestiä muokannut: Miklu ]

Jepjep ja sitten rauhoitutaan. Alkaa jo jutut olla erään toisen foorumin tasoisia

Niin, onhan nyt aivan eri asia käydä kymmentä konepistoolimiestä vastaan, kuin kahta naista, joista toisella on kynäpistooli ja toisella partakoneenterä. Sitten ultrapirullinen tilanne: Kaapparilla on kädessään jokin laite ja hän sanoo, että jos se pääsee irti, ruumassa räjähtää pommi. Ala siinä kungfuilemaan.

Ärsyynnyit suotta. Tarkoitin kungfuilemisella minkä hyvänsä kamppailulajin sovletamista. Sen olisi voinut korvata vaikkapa hojoilemisella.

Tuossa jutsuilemisessa ei tietojeni mukaan ollut mitään järkevää syytä olettaa, että jutsattavalla olisi pommi.

Miten niin oikeassa elämässä? Onko muualla elämää? Tämähän nimenomaan on OIKEAA elämää!

Hmm...

Eli kysymykseen, miten käyttäytyisimme konfliktitilanteessa, jossa uskomme, ettei menestyminen ole todennäköistä...

Itse olen joutunut muutaman kerran (perusperiaatteeltaan) kyseiseen tilanteeseen: joskus v. -97 parimetrinen korsto kantoi kurkusta retuuttaen hentoa naista, joka huusi: "Apua, raiskaus!"...ja toisen kerran, joskus vuonna -99 skinhead porukka meinasi pätkiä ranskalaista vaihto-oppilasta juhannusiltansa ratoksi... molemmilla kerroilla ympärillä oli ihmisiä, mutta harva toimi sympatioittensa mukaan (paikalla myös isompia korstoja...).

Itse luulen, ettei kukaan voi arvioida itsensä tai toisten käyttäytymistä epätoivoisissa tilanteissa, sillä jokainen tilanne on erilainen. Vaikka joku on arkielämässään miehisellä voimallaan tai taidoillaan uhoava "Toni Halme", ei hänen käytöksensä ole välttämättä kovin uljasta, kun todellinen tilanne sattuu kohdalle. Toisaalta, joku taidoton ruipelo saattaa vaarantaa oman henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa sen puolesta, että uhkaava tilanne saataisiin laukeamaan ilman sen suurempia ihmisuhreja. Todellisissa esimerkkitapauksissani taidoton ruipelo pelasti päivän heittäytymällä tilanteiden väliin (ekassa tapauksessa uhaten puhelinsoitolla poliisille, vaikka puhelinta ei todellisuudessa ollut ja toisessa tapauksessa mennen pääskinin ja vaihto-oppilaan väliin tuijottaen pääskiniä silmiin..."paha katse" kuten jälkeenpäin sain kuulla)....eli vaikka tilanteet ovat uhkaavia, niin ne voi laueta ilman väkivaltaa. Tosin lentokonekaappaus olisi tapaus sinänsä.

eli mielipiteeni on, että todellinen tilanne löytää sankarinsa ja itepuolustuskoulutus ei sinänsä tee kenestäkään sen parempaa kandidaattia.

Kirjoitteli Sami

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt tresspasser:

Näiden natsipaskojen kanssa olen todennut seuraavaa:

-Ei kannata katsoa kuka on kovempi, niillä on järjestäen patukkaa ja nyrkkirautaa taskussa - kannattaa siis jättää rauhaan tai poistua paikalta ja soittaa kytät, jos rettelöivät jo valmiiksi.

Hmm ikävä kyllä sivusta katsominen ja poliisien odottelu ei aina ole vaihtoehto, ellei halua lukea seuraavan päivän lehdestä sitä, kuinka vaihto-oppilas tms. on hakattu teholle keskellä valtavaa ihmisjoukkoa...mulla ainakin lentäisi "laatta" pelkästään oman saamattomuuden takia. joskus on helpompi mennä tilanteeseen silläkin riskillä, että teholla olisi kaksi uhria. Ainakin voisi katsoa itseään kunnioittaen peilistä vastaisuudessakin. Toisaalta se, olisiko itse kullakin "munaa" toimia, on tapauskohtaista.

...ja n itsekään "ihaile" skinhead aatetta. Mitä järkeä on vihata vain vihaamisen ilosta? Elämän tuhlausta.

kirjoitteli Sami

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt tresspasser:
Minä en ihaile myöskään tätä vastapuolta, siis maahanmuuttajia, en ainakaan somali musuja.
Skinejä vihaan koska edustavat kaikkea sitä mitä minä vihaan suomalaisuudessa. Kun katson skiniä niin näen ev.lut kirkon, asevelvollisuuden ja yltiösuomalaisuuden. Mutta kun katson somalia niin näen taskuvarkaan ja muslimin, kumpaakaan en arvosta.

Haa-a!

Tämähän on kuin bensaa vanhan hipin ajatuksenliekkeihin! Haistanko ennakkoluuloja...

Skineistä oma kokemukseni on, etteivät he usko oikeasti ainakaan ev. lut. oppeihin tai asevelvollisuuteen (eivät ole minun kokemukseni mukaan niitä innokkaimpia sen läpikäyjiä)...

hmm kaikki somalit tuskin ovat taskuvarkaita...ne muutamat, joiden kanssa olen jutellut ovat olleet yllättävän asiallisia tyyppejä...ja islamin uskosta sanoisin, että sillä on hyvät puolensa. Esimerkiksi tapaamani "somput" eivät vedä viinaa vaan ovat bilettämässä selvin päin (usko kun kieltää "perseiden" vetämisen)...ja tämä saa heidät käytäytymään jopa meitä Soomalaisia asiallisemmin. Lisäksi kaikissa uskoissa on ne fundamentalistinsa, jotka leimaavat koko uskonnon helposti hihhulimeiningiksi....uskonnolla on paikkansa joidenkin ihmisten elämässä ja joskus jopa harmittelen sitä, etten itse omaa mihinkään selitysteoriaan (uskonnollinen dogmi...esim. raamattu) pohjautuvaa maailmankatsomusta. Filosofia sinänsä kun tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muista maahanmuuttajista heitän mieliesimerkkini: mun luokalla lukiossa oli aikoinaan vientnamilainen jätkä, joka panosti todella paljon kouluun, josta kertoo mm. se, että hän kirjoitti äidinkielenään suomen (eli penteleen vaikean vieraan kielen)...hän ei muuten uskaltanut tulla koskaan kaupungille pitämään hauskaa muiden mukana, sillä ulkonäöstään johtuen kyyti olisi todennäköisesti ollut kylmää (hänellä oli negatiivisia kokemuksia)...poitsu on tätänykyä insinööri ja varmasti hiton hyvä sellainen...

Kirjoitteli Sami the hippi

Eiköhän lopeteta taas suosiolla nämä keskustelut missä eri kansalaisuuksiin tai uskontokuntiin kohdistetaan typeriä stereotypioita, henkilökohtaisia ennakkoluuloja tai vielä pahempaa.

Tässä keskustelussahan oli kyse kuvitteellisesta tilanteesta ja vielä kuvitteelisemmasta omakohtaisesta toiminnasta. Epäilen tosin jaksaako tämä keskustelu kantaa pitkälle hedelmällistä keskustelua.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Carenza:
väkivallattomuudesta, silläkin voi siis päästä tilanteesta ja joskus sitten ei...

Totta! Hyvin usein ristiriitatilanne on ratkaistavissa väkivallattomasti. Omissa tosielämän esimerkeissäni skinijoukon on paljon helpompi, aatteeseensa tukeutuen, pieksää tummaihoista, kuin tummaihoista puolustavaa maitonaamaa (siis keskellä juhannushumua)...ja toisaalta naista pahoinpitelevän korston saattaa olla helppo pieksää naista, mutta pienempikin mies on eri asia (ainakin väliintulo lamauttaa....edes hetkeksi, tosin tuolloin tyyppi meni ns. puihin)...

Kerran säästyin turpasaunalta myös onnistuneen irimitenkanin avulla ('iso liha' yritti lyödä minua, mutta heitin siinä hiprakassani vaistonvaraisen irimitenkanin, jonka päätteeksi tyyppi vain kysyi ällistyneesi sammaltaen: "Mitäsh säh harrashtat?", johon minä, että "Aihkidoha..." ja laahasin pois.) ...taas niitä järjettömiä kohtaamisia uudenvuoden yönä, joskun vuonna ?. Mitenhän olisi tilanne päättynyt, jos olisin humauttanut korstoa selän taakse päästyäni...varmaankin olisin herännyt muualta kuin kotoa.

Tämä on minun rohkeuteni: Olen ihan rauhassa enkä tee mitään tyhmää. Käytän aisteja ja arvioin että voiko tilanteessa tehdä mitään.