Aikidoseura Hokutokai

Joo, hyvä että käy treeneissä ja olen noissa itsekin pyrkinyt pistäytymään. Nyt on vain niin, että valkopukuiset siellä puhuu japania ja heittelee toisiaan ja ota siitä sitten sitten selvää, kun olet itse käynyt kiertokoulun vastapäivään ja kieliä lukenut vain Karjakunnan teurastamolla. (Lukenut sian kielet ja naudan kielet eri kasoihin ja lukeminen tarkoittaa perinteisessä suomenkielessä myös laskemista.)

No, nyt neljän kilometrin aamumietiskelyn jälkeen tuntuu kuitenkin jo mahdollisemmalta. Kyllä treeneissä käynti on esimerkiksi mahdollistanut Aloittelijan Oppaan lukemisen ja opiskelun, vakavasti puhuen. Uskoisin hallitsevani vaaditut asiat siihen asti, että mennään tekniikoihin. Jatko-opiskelusta se, että kaikista 6. tason tekniikoista siinä oppaassa ei ole kuvia. Yritin netistä katsomaan niitä tarjolla olevia nauhanpätkiä, mutta minulta puuttuu asianmukainen ohjelma (mpg, olikohan?).
Ja tuo avaus pyrkii lähinnä olemaan pakina. Toivon, että saisin edelleen purkaa ylimotivaatiotilaani alemmas näin poskea soittamalla.

[ 19.05.2004, 15:30: Viestiä muokannut: Seppo P ]

Kiitos Kartsa! Tällainen tavallinen ev.lut tapaus kun pelkää, että tullee kokonaan hylätyksi, jos ei raada niska limassa ja perse nilellä koko ajan.
;-)

Ei siinä mitään erityistä kielen opiskelua tarvi. Kielikylpyä tulee koko ajan treeneissä ja jos vähääkään on omaa kiinnostusta, niin hyvin nopeasti saa selville kuinka tekniikoiden pitkä nimihirvitys syntyy. Sitten kaikki on taas paljon helpompaa (ainakin terminologian osalta). Tekniikoiden alkuosa kun on hyvin looginen kuvaus hyökkäysmuodosta ja loppu vasta kertoo varsinaisen tekniikan.

Ensimmäisiin vyökokeisiin ei kannata ottaa liikaa stressiä, teknisesti riittää että hallitsee muodon "tunnistettavasti" ja osaa tehdä ukemin loukkaamatta itseään. Vaikka vyökoe on muodollinen tilaisuus, niin minä pidän sitä varsinkin alkuvaiheessa myös opetustilanteena, jolloin tarvittaessa opastan kokelaita "oikeaan suuntaan".

Kerran myönnettyjä vyöarvoja ei oteta enää pois. Liekö edes tarvettakaan tuollaiseen. Jos laiskottelee, niin silloin on vain laiska. Sama se sille vyöarvolle . Laiskuushan on muistaakseni yksi kuoleman synneistä, tuskin siinä enää erillisiä sanktioita tarvitsee kehitellä.

Tuli aiemmin mainittua, että "tämä kohai tekee väärin kaiken ... ." Nyt, kun synnit tulivat puheeksi, niin tietysti ajatellaan johdonmukaisesti, että tämä kohai tuntee omakohtaisesti kaikki inhimilliset synnit. Mutta sitäpä minä en myönnä. En varmasti, en vaikka kuka kysyisi! ;-)

[ 18.05.2004, 12:11: Viestiä muokannut: Seppo P ]

lainaus:Ukemeita korkeushyppyalustoilla? No, ei ainakaan satu, joskin myös oikea muoto voi olla hakusessa. Varo kuitenkin polvia moisessa suossa.

Jees... Ei kannata tehdä liian pehmeällä alustalla. Siitä ei saa oikeaa palautetta. Itse huomasin sangen hyväksi opettajaksi aikoinani (kun tatamivuoroja oli vähän) koulun liikuntasalissa sellaisen vihreä ohuen permantomaton päällä tehdyt ukemiharjoitukset. Pehmeyttä oli sen verran, ettei paikat juurikaan kipeytyneet, mutta kovuutta niin paljon, että jokaisen kulman kehosta taatusti tunsi.

Onko kukaan kokeillut korkean paikan leiriä vyökokeseen valmistautuessa? Itse meinaan kyllä nousta tuonne 2000 desimetriin pariksi viikoksi. Tavoite on olla nälkäisen ajokoiran näköinen, kun sieltä palaan ja ottaa sitten parit terävät viimeistelyt tutulla Dojolla.
:-) eli hyvin menee, mutta menköön.

Kyllä minä desimetreillä mittaan maaston korkeutta merenpinnasta enkä tuopin korkeutta pöydästä, usko vain Kartsa :-)
Mutta asiaan.
Tein korkeanpaikanleirille valmistavan aamumietiskelyn tänään ns. aseet mukaan-tyylillä. Käytin kahta teräväkärkistä hiilikuitusauvaa, joissa on katate-lenkit ja dori-kahvat. Sauvan pituus määräytyy aikidokan oman pituuden mukaan niin, että, kun katavarsi on pystysuorassa ja sode-varsi vaakasuorassa ja kun dori on kahvasta, niin hiji on silloin suorassa kulmassa. Yksinkertaista eikö totta! No, tehdessä tämänkin oppii. Itse jouduin taannoin lyhentämään näitä aseita tuuman verran, koska talviasemitta ei näihin kesäisiin sellaisenaan käy.
Paksujen ukemialustojen pressut olivat aamulla edelleen vesissä, mutta kuivunevat huomiseksi. Sen sijaan nostelin pölkkyjä mietiskelyreittini varrella. (Tulkoon mainituksi, että parempi puoliskoni nimittää mietiskelyreittiäni pururadaksi, ei tosin maailman lyhimmäksi sellaiseksi, mutta tuo nimitys mielestäni hieman pyrkii halventamaan tätä itse niin arvostamaani aamun avausta.) Pölkkyjä nostellessa hidari päällinen kramppasi tai hieman revähti ja nyt yritän venytellä sen vaivan pois. Perustelin pölkkyjen nostelua sillä, että eihän aikidossa katatevoima ole haitaksi, etenkään jos osaa olla sitä käyttämättä.
Tunsin mielihyvää mietiskelyreitillä siitä, että olin ymmärtänyt vaaratekijät oikein ja varustautunut asein. Sorakentän kohdalla epämääräinen joukkio harjoitteli ilmeisesti IP-mielessä pienellä pallolla ja nuijalla yrittäen osua nuijalla lyöden toisen heittämään palloon. Mikäli olisin ki-massastani huolimatta ajautunut selkkaukseen tuon porukan kanssa, olisin tietysti yrittänyt Kunnari-tekniikkaa. Eli zengo ja juoksua kentän ympäri kunnes pilli soi. Yksinkertaista eikö totta?

[ 19.05.2004, 15:36: Viestiä muokannut: Seppo P ]

Kumartelu yms. kohteliaisuudet on aivan eri asia. Sillä on muutakin merkitystä kuin yläkropan taivutus harjoittelukaveria kohti.

Ehkä opettelu helpottais mutta en koe, että sillä olisi mitään merkitystä meikän harjoittelun kannalta. Tai netissä olisi helpompi senseillä. Ehkä. Jokuhan nuo nimet aikanana keksi ku Ueshiba ei niitä ite nimennyt. Samalla tuli aikidon tekniikat standardoitua.
Tottakai perusjutut osaan nimetä mutta jostain syystä ei ole vain tullu opeteltua koko litaniaa. Oikeastaan nyt vasta olen kiinnittänyt asiaan huomiota.

Kuten totesin, älkää ottako mallia meikästä.

[ 19.05.2004, 13:50: Viestiä muokannut: Miklu ]

Unohtui tuossa äsken mainita, että kokeilin tänään päiväharjoituksessa musiikkia. Siitähän puhuttiin lyhyesti toisella palstalla. Meillä on langattomat kuulokkeet, joissa taajuus on ULA. Laitoin Veikko Tuomen esityksiä soimaan. Mielestäni tanakkarytmiset ja kruusailematta tulkitut musiikkikappaleet tukivat harjoittelua mukavasti.
Erityisesti jäi mieleen kappale ITÄMAAN RUUSUJA (I. Ivanovichi, suom. san O. Paku)

"...Niin kauan on siitä mennyt
Itämaan ruusun kun näin
vaan unhoita tuota en nyt
aina hän on mielessäin"

("Jos tään kuulet,
näin luulet,
laulan surusta nyt.
Vaan näin laulaen,
lohtuni parhaan oon löytänyt.
Jos pois ruusut,
sun ruusut
kuoli povellani
En rinnastani
koskaan voi poistaa muistoasi.")

[ 21.05.2004, 13:01: Viestiä muokannut: Seppo P ]

On sulla Seppo sen verran jutut että sulle pitäisi se 6.kyu myöntää ja hymyn kanssaihmisten huulille tuomisesta.

Toisin oli laita sen muinaisen sepin (onko se nykyisin jokin crossdresser tai jotain siihen suuntaan) kanssa kun lukijan mielentila meni vallan päinvastaiseen suuntaan.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Miklu:
Jokuhan nuo nimet aikanana keksi ku Ueshiba ei niitä ite nimennyt. Samalla tuli aikidon tekniikat standardoitua.

Eikös se Kisshomaru nämä teknikkat kikkailut jonkinmoiseen ruotuun.

lainaus:Tottakai perusjutut osaan nimetä mutta jostain syystä ei ole vain tullu opeteltua koko litaniaa. Oikeastaan nyt vasta olen kiinnittänyt asiaan huomiota.

No, ehkäpä tämä sitten kuulostaa pahemmalta kuin onkaan. Ei mun mielestä kuitenkaan mitenkään ylivoimaista ponnistusta vaadi opetella tekniikan ja muotojen nimiä, että tietää mistä milloinkin puhutaan. Kyllä mulla ainakin palaisi päreet kaverin kanssa, joka on harjoitellut 10v mutta ei osaa tekniikoiden nimiä! Teknikaan suoritushan siitä ei varmaankaan kärsi, mutta jonkinlaista omistautumista se minusta kuitenkin lajiin osoittaa, että "ponnistelee" myöskin opetellakseen vieraskieliset termit.

Ihmetys on yksi miellyttävimmistä tunnetiloista. Hyvä Antti, zonea pukkaa.
- Here comes the answer: noku joku on käyny vasta Pääsiäisestä asti ja on syntisen laiska pänttäämään opaskirjasta.

"Aina hauskaa olla pittää," lauloi Junnu Vainio kappaleessa Sellanen ol' Viipuri. Väittely ja arvostelu on hauskaa; olen sillä tavalla kieroon kasvanut?
Vanha arabialaisten sanalasku sanoo: "Koirat haukkuvat, karavaani kulkee." Kulkeeko karavaani siitä huolimatta, että koirat haukkuvat vai siksi, että koirat haukkuvat?
On mahottoman mukavaa pakinoida, kun joku lukee tuotteet, eiko teistä muistakin? Emme me tänne mitään itseämme varten kirjoita. Minä tosin kirjoitan itsetehostukseksi, kun osaan varsinaista asiaa (tekniikoita)niin vähän, että itsetunto kolhiintuu joka harjoituksissa. ;-)
Toisaalta minulle on kerrottu, että tämä on henkisen kasvun tie. Kasvaminen vaatii lannoitteeksi optimaalisia ärsykkeitä. Kiitos niistä jokaiselle vastaan väittäjälle ja harjoituksiin osallistujalle.

Niin no, lähinnä tarkoitin, jotta jos on kymmenen vuotta jaksanut tahkota samoja asioita, eikä ole nimet jääneet mieleen, on asenteessa mahdollisesti parantamisen varaa. Tiesithän, että peruskurssinkin jälkeen on vielä elämää...

Mulla täytyy siis olla huono asenne ja huono huonompi kielipää? Onneksi huonolla asenteellakin varustetut jaksavat tahkota kymmenen vuotta
Hep, ny keksin! Vyökokeissakäymättömyyteni lienee syy siihen ettei ole ollut tarvetta opiskella kieliä. Nii ja toisekseen mitä pitempään on tahkonnut, kuten termi kuuluu, sitä turhemmalta tuntuu eritellä ikkyota mitenkään. Sama periaate, hyökkäyksen muodolla ei ole väliä.

Kiva kakkostouhulointi kuitenki.

BTW on meillä TYLSÄT jutut...

lainaus: Jotkut eurooppalaiset ystävämme ovat kehitelleet ihan omat nimet tekniikoille (käännetyt tai väännetyt, kun ei ole tuota kielitaitoa meikäläisellekkään suotu). Niiden kanssa onkin helppo jutella asioista...

Olisi se vaan kiva harjoitella suomalaisin termein aikidoa...

Voinen paljastaa, että sitäkin on kokeiltu...joskus kun aikidosaurukset olivat viellä nuoria.