Aikidoseura Hokutokai

hmm...lineaariset ovat varmaankin parempia satuttamaan ja epälineaariset korjaamaan (esim. syntynyttä konfliktia)...hmm kumpi on tehokkaampi? Riippuu siitä mitä tavoitellaan.

Jos tarkoituksena on hakata joku maan rakoon, niin lineaariset.

Jos tarkoituksena on ansaita arvostusta ja lopettaa konflikti, niin epälineaariset. Onko kukaan koskaan kiittänyt ketään selkäsaunoista!?! Selkäsauna johtaa usein toiseen selkäsaunaan ('löit mun kaveria' syndrooma) Tekemättä jätetty mahdollinen väkivallanteko (loppulukko ilman kädenkatkaisua) herättänee alistetussa osapuolessa kunnioituksentunnetta toista kohden. Ei se toinen voi ollakaan se kusipää kun se ei vahingoittanut minua...

pohtii Sami

Intressantti jako. Karate lineaarista? Aikido epälineaarista?

Jaa-a, jotenkin kun tuntuu että molemmissa (ja kaikissa muissakin) löytyy aika tasapainoisesti molempia. Olisi sangen yksisilmäistä ja rajoittunutta, jos ei löytyisi.

En nyt toistaiseksi ole ajatellut karatea erityisen "lineaarisena" tai "epälineaarisena". Mielestäni liiallisen yleistävät määritteet ovat lähinnä haitaksi.

Hmm...

Toi pelkistetty jako lineaarisiin ja epälineaarisiin lajeihin on todellakin PELKISTÄVÄ. Kaikista lajeista kun löytyy vähän kaikkea, kuten todettu. Itse tulkitsin mielessäni jaon lineaarinen/epälineaarinen enempi filosofisesti. Tällöin:

Lineaarisen lajin tunnusmerkki olisi se, että se vastaa aggressioon aggressiolla (kun vastustaja lyö niin väistän ja lyön takaisin). Epälineaarinen laji taas vastaa aggressioon mukautumalla/ohjaamalla (kun kaveri lyö, väistän ja mukailen lyöntiä, minkä avulla ohjaan kaverin maahan). Toisaalta esimerkiksi karateka voi toimia ristiriitatilanteessa epälineaarisestikin, joten jako ei ole yksioikoinen.

Ehkäpä herra(?) "Tresspasser" valottaa meille esittelemäänsä jakoa.

toivoopi Sami

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Antti Sariola:
Mitenkäs joku Ippon-Seoi-nage, joka tehdään taitavasti vastustajan voimaa hyväksikäyttäen pyörivällä liikkeellä ilman minkäänlaista voimien vastakkainasettelua. Seurauksena selkärangan ja käsivarren murtuminen. Epälineaarinen, pehmeä ja samalla ultraväkivaltainen tekniikka. Miten tämä sijoittuu jaotteluun.

meiksin filosofisessa jaottelussa toi menisi jaotteluun lineaariset, "fight fire with fire", vastaukset väkivaltaan.... tosin, jos lopussa ei katkaistaisi sen vastustajan luita, niin se olisi epälineaarinen, "fight fire with water", lähestymistapa.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Marko Törmälä:
Se luiden/selkärangan katkeaminen tässä seoi-nage tapauksessa todennäköisesti on seurausta siitä kun kaveri putoaa kenttään, ei niinkään erillinen toimenpide tai jatkotekniikka. Kuten monissa muissakin heitoissa. Vastaus oli kuitenkin epälineaarinen?

=) mun filofisessa jaottelussa linearisia ovat satuttamaan pyrkivät tekniikat, johon kyseinen kyllä kuuluu, sillä tekniikan tekijä on tietoinen toimintansa satuttavasta vaikutuksesta.

Jos tekniikan tekijä ei pyrkisi satuttamaan toista osapuolta (esim. heittämällä hänet veteen tms.) niin tekniikka olisi jaotteluni mukaan epälineaarinen.

! kyseinen "filosofinen" jako on minun tulkintani jakoperusteesta: lineaarinen/epälineaarinen reaktio hyökkäykseen. Minun tapani jäsentää ideaa...

Eli lineaarinen vastaa hyökkäykseen "samalla mitalla". Epälineaarinen taas vastaa hyökkäykseen tukahduttaen hyökkäyshalua eli sen taustalla olevaa vihaa...pyrkimyksenä ei ole tällöin satuttaa, vain puolustautua ohjaamalla/väistelemällä tms.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Antti Sariola:
Miksi nimität tuota jakoa lineaarinen-epälineaarinen jaoksi, kun tekniikan lineaarisuudella tai epälineaarisuudella ei ole siinä merkitystä? Eikö kannattaisi jakaa lajit mieluummin väkivaltaisiin ja väkivallattomiin?

Totta! hmm...ajattelin asiaa mieluumminkin lineaarisena/epälineaarisena vastauksena väkivaltaan...

hmm... joskus mieli menee omia polkujaan ja perillä tuumataan minne se mieli menikään...

Minusta tämä jako ei palvele edelleenkään mitään tarkoitusta. Se ei havainnollista mitään paremmin, vaan vain sekoittaa asioita.

Miten niin ei toimi? Tuollaisen mainitsemasi ikkyonhan voi mainiosti sijoittaa "väkivaltainen" kategorian alle. Lisäksi tuo tekniikka sisältää sekä epälineaarista (ikkyon ohjaus) että lineaarista osaa (polvipitku kylkeen), joten sinun jakoosi se ei sovi kirveelläkään.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Voice of Ambience:

Lineaarisia lajeja ovat yleensä lajit, joissa vastustajan liike joko torjutaan ja suoritetaan vastatekniikka, tai suoritetaan väistö tai myötäys, jonka jälkeen vastustajalle annetaan lisää vauhtia (horjutus). Tällaisia lajeja ovat monet Karaten kaltaiset lajit, joissa käytetään paljon blokkausta ja lyöntejä tai potkuja.

Herätti ainakin sellaisia ajatuksia, että et ole tainnut koskaan harjoitella karatea - tai edes nähdä karateharjoituksia. Määritelmäsi kuulostaa kilpakaratelta, joka on aikalailla täysin eri laji.

1: Karate ei ole budolaji.

2: (Perinteinen) karate ei ole erityisesti lineaarinen tai sirkulaarinen. Se sisältää molempia elementtejä paljon, eikä kummankaan voi sanoa olevan pääelementti. Aloittelijat toki aloittavat lineaarisesti (koska se on helpompaa ja tarjoaa nopeamman tien perusitsesuojeluun) ja etenevät kohti sirkulaarisuutta. Optimitilanteena voisi pitää tilaa, jossa karate on henkilölle molempia - tarpeen mukaan.

3: Miten ihmeessä sovellussisällöltään karateen hyvin läheisesti vertautuva tai chi määriteltiin karateen nähden täysin erilaiseksi?

4: Et ole tainnut treenailla judoakaan (tai nähdä sitä). Judon tekniikoissa ei pyritä vahingoittamattomuuteen - vaan mahdollisuuteen harjoitella tekniikkaa turvallisesti. Kamppailusovelluksena judo on hyvin tuhoisa - ihmisen voimakas saattaminen maakontaktiin vaikkapa pää edellä on keholle sangen tuhoavaa. Sama pätee muuten myös aikidoon. Myös jujutsun perusniputtaminen aikidosta poikkeavasti on sangen runsasta hymyilyä herättävää.

5:

lainaus: Lajeille tyypillistä ovat uskonnollisetkin vivahteet, ja henkilökohtainen `valaistuminen' on useimmissa myös hyväksytty päämäärä harjoittelun edetessä. Tällaisia lajeja ovat mm. Aikido, Jujutsu, Judo, Karate, Thai-nyrkkeily(?)...

Uh huh...jaa että uskonnollisia vivahteita, henkisyyttä ja valaistumista. Joo, ei, ei sinällään lajin kautta. Henkilön itsensä kautta - toki muun harrastajakunnan asenteet vaikuttavat henkilöön itseensä kovasti. Lajit itsessään eivät ole henkisiä tai vähemmän henkisiä. Lisäksi esim. karaten kohdalla tällainen ajattelukanta on karaten ideasta voimakkaasti poikkeava ja voidaan nähdä myös virheellisenä. Ihan OK jos arkielämässä näitä elementtejä näkyy - dojolla niiden ei tarvitse näkyä.

6: Kova tai pehmeä? Jaa-a. Pohjimmiltaan mikään ei ole kumpaakaan. Harrastaja voi olla kumpaa tahansa.

Sinnepäin toivotan seuraavia asioita: Lisää treeniä ja vähemmän turhan henkistä ajattelua.

Myönnän etten ole turhan paljon harrastanut kyseisiä lajeja, mutta sekään ei ole syy suoranaiseen dissaamiseen. Perusajatus nyt jokatapauksessa pätee, vaikken itse osaakaan täydellisesti noita jaotella lajikohtaisesti. Nuo kolme jaotteluperiaatetta on esitelty jopa useammassa kirjassa, joten on aivan turha sanoa, että niitä oppii vain tekniikoita harjoittelemalla.

Ja vaikka en sitä olekaan täällä ilmaissut tarpeeksi selkeästi, harrastan kirjallisuutta laidasta laitaan, niin budolajien, kuin hengellisen, tieto- ja kaunokirjallisen tuotannon parissa.

Lisäksi harrastan aikidon ohessa omalla ajallani kiinalaisten lajien parissa; badouan jin, chi kung ja t'ai chi puhtaina liikuntamuotoina (sekä keskustan ja Ki'n harjoitteina) ovat lähellä sydäntäni. Aamuisin saa kropan hienosti käynnistettyä puolen tunnin treenillä.

Saatte te korjata virheitä siinä mun erittäin karkeassa jaottelussani, mutta henkilökohtaisuuksiin menemistä ja suoranaista morkkaamista en ole vielä tähän mennessä kuullut yhdenkään budolajin tekniikoihin kuuluvan. Määrittelyt voivat olla päin seiniä, mutta asian korjaamiseen riittää vain ilmaisu "{aihe} ei pidä paikkaansa", jos haluaa kertoa miksi, on myös täysin vapaa tekemään niin. Asiattomat kommentit: "Et ole varmaan koskaan harrastanut, saati sitten nähnyt.." jätän täysin omaan arvoonsa.

Ajattelu, henkisyys/hengellisyys ja filosofisuus ei ole kiellettyä. Niistä voi jopa olla hyötyä.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Voice of Ambience:
Ja vaikka en sitä olekaan täällä ilmaissut tarpeeksi selkeästi, harrastan kirjallisuutta laidasta laitaan, niin budolajien, kuin hengellisen, tieto- ja kaunokirjallisen tuotannon parissa.

Varmasti hyvä harrastus. Tältä pohjalta arviointi oli entistä käsittämättömämpää - tietoakin kun pitäisi olla.

lainaus:
Saatte te korjata virheitä siinä mun erittäin karkeassa jaottelussani, mutta henkilökohtaisuuksiin menemistä ja suoranaista morkkaamista en ole vielä tähän mennessä kuullut yhdenkään budolajin tekniikoihin kuuluvan.

...jutsupuolella sitten ovatkin erittäin monen klassisen koulukunnan strategiarepertuaarissa mukana. Tässä ei kuitenkaan sen kummempia henkilökohtaisuuksia ollut.

lainaus:
Määrittelyt voivat olla päin seiniä, mutta asian korjaamiseen riittää vain ilmaisu "{aihe} ei pidä paikkaansa", jos haluaa kertoa miksi, on myös täysin vapaa tekemään niin. Asiattomat kommentit: "Et ole varmaan koskaan harrastanut, saati sitten nähnyt.." jätän täysin omaan arvoonsa.

Jos tekstistä on pääteltävissä, että näin todella on asia, miksei niin voisi myös sanoa?

lainaus:
Ajattelu, henkisyys/hengellisyys ja filosofisuus ei ole kiellettyä. Niistä voi jopa olla hyötyä.

Oikeassa ympäristössä ja oikeissa yhteyksissä näin on. Niiden sekoittaminen ympäristöihin, joissa niitä ei alkujaan ole ollut, ei ole hedelmällistä. Pään sisällä toki voi olla mitä tahansa, mutta lajeihin ei kannata sekoittaa niihin kuulumattomia asioita.

On muistettava, että lähestulkoon kaikki klassiset kamppailulajit ovat syntyneet ylempien, sangen koulutettujen yhteiskuntaluokkien parissa. Näin henkistä kouluttamista tai "mystisiä" tasoja ei ole ollut tarpeen sekoittaa itse lajiharjoitteluun - eikä ole nykyisinkään.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että kamppailulajeja on historiallisesti harjoiteltu kahdesta syystä: Fyysisen hyvinvoinnin tai kamppailullisten taitojen tarpeen vuoksi. Toki näiden yhdistelmäkin on ollut mahdollinen. Henkiseen valaistumiseen ja muihin vastaaviin asioihin on jo tuolloin ymmärretty olevan tehokkaampiakin tapoja.

Keskustan ja ki:n harjoitteita? Huh huh. Miksi kyseiset harjoitteet pitää kaventaa vain tuollaisiin tarkoituksiin - kyse kuitenkin on esim. tai chi:n kohdalla hyvin laajasta ja tehokkaasta kamppailutaidosta. Ki-puolta taas harjoitat tehokkaasti mm. punttisalilla, kirjastossa ja vaikkapa hyvän ruoan parissa - kyseessä kun on kokonaishyvinvoinnista muotoutuva, monia asioita yhteen nitova käsite. Ei todellakaan mitään mystistä tai käsityskykymme ulkopulella olevaa.

[ 06.06.2004, 17:59: Viestiä muokannut: Jussi Häkkinen ]

lainaus:Ki-puolta taas harjoitat tehokkaasti mm. punttisalilla...

Pieni hintelä mies yritti avata junan ikkunaa, kun paikalle saapui muuan ladonoven kokoinen lihaskimppu mieheksi. Hän huomasi pienen miehen yritykset ja tuli avaamaan ikkunan, jonka jälkeen hän hymyili ja osoitti suurta koukistajalihastaan sanoen: "Pitää olla tätä."
Myöhemmin samassa junassa pieni hintelä mies yritti kiskoa hätäjarrun kahvaa. Paikalle saapui samainen iso lihaksikas mies, joka huomasi jälleen pienen miehen puuhat. Hän työnsi pienen miehen syrjään ja kiskaisi rivakasti kahvasta...
Kun poliisit tulivat hakemaan isoa miestä, pieni mies osoitti päätään ja sanoi: "Pitää olla tätä."

lainaus:Eli pieni mies suuttuu

Suuttuu? Kostaa? Miksi ihmeessä? Hänhän on silminnähden huojentunut, kun sai ikkunan avattua niin, etteivät verisuonet katkenneet päästä. Saipa vielä viihdettä loppumatkallekin. Varsin onnistunut junamatka, sanoisin. Erittäin mainio esimerkki Ki'n (sen voiman, jota ei punttikselta saa) käytöstä.

Eikä tuossa tarinassa (vitsi, jonka alunperin kuulin avovaimoltani) puhuta mitään hyväksymisestä tahi hyväksymättä jättämisestä. Pieni mies luultavimmin näki ison kaverin hauiksenpullistelun taakaa löytyvän linnakundin ja teki henkisen väistön sekä pienen horjutuksen. Mitään erityisen suurenmoista `kostoa' ei liittyne siihen, että iso mies ei käyttänyt aivojaan, vaan ratkaisi pulmatilanteet raa'alla lihasvoimalla.

Sanoisin jopa, että pienen miehen toiminta oli suorastaan erinomaista Ki'n käyttöä, aina tarinan alusta lähtien.

Ki? Kerrassaan omituista toimintaa pikku-ukolta. Saahan sitä kerjätä nessuunsa, saahan toki. Tarina kelvannee lähinnä yksinkertaiseksi, ei niin hyväksi opetukseksi siitä, että pitäisi ajatella ennen kuin toimii.

Ja olikohan tällä jotain tekemistä budo(?)lajien jaotteluyrityksen kanssa?

Mistä huijaamisesta te oikein puhutte? Ei, en minä näe tuossa mitään huijaamista.

Toistaiseksi en usko, että nämä kaksi miestä olisivat tulleet kohdanneeksi toisensa uudelleen, ainakaan baarissa. Enhän itsekään käy baareissa, joten päätelmäni on ainakin omasta näkökulmastani erittäin looginen. Kun vielä ottaa huomioon kuinka vaikeaa on törmätä johonkin `tiettyyn' ihmiseen vaikkapa Lahden kokoisessa tuppukylässä, jos laajennetaan skaalaa suomen, tai vaikkapa maapallon laajuiselle alueelle, tuo todennäköisyys on kuitenkin häviävän pieni.

Jos kuitenkin pääsisi käymään niin, että näiden kahden onnettoman sielun uudelleenkohtaaminen olisi suhteellisen varma, voidaan miettiä, onko iso mies ottanut edellisestä opikseen, vai kantaako hän vain sokeasti kaunaa. Edellisen vaihtoehdon kohdalla hän luultavasti tulisi tarjoamaan pienelle miehelle oluen, jos tämä sitä juo (tai ylipäätänsä sattuvat olemaan pubissa tm.). Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, voisin hyvin kuvitella lihasten vievän jälleen putkaan. En usko pienen miehen unohtaneen kuinka paljon isosta miehestä oli hänelle hupia edellisellä kerralla.

lainaus: Pieni mies osoitti oman älykkyytensä kohtuuttomalla tavalla.

Just joo ja jetsulleen. Kyllä se niin on.

Kannattaa muistaa myös se, että älykkyys ja viisaus eivät välttämättä viihdy samassa päässä!

Ja se, että kiittämättömyys on maailman palkka. Tämä lienee tarinan syvin opetus?

Kyllä minäkin tuollaista äijänkäppänää tinttaisin ihan mieluusti...oppisi sekin sitten käyttämään aivojaan.

lainaus: Miettikääpä nyt oikeasti vähän.

Juuri niin.

En vain kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, millä logiikalla kääkän käytöstä voisi puolustella!

Olisikohan jonkun jo aika astua alas norsunluutornista?

Mikäli laittomaan toimintaan kannustanut henkilö (se pieni ja hintelä) saisi isolta ja vahvalta lärviinsä, sehän olisi vain kohtuullista. Maailmassa kun pitkälti pätee "sitä saa mitä tilaa" -sääntö.

Pienen hemmon toiminta oli kohtuutonta ja hyvin typerää. Vahva mies auttoi hyvää hyvyyttään, lohkaisipa vitsinkin. Vitsistä suuttuneena pieni mies päätti kostaa - houkuttaen vahvan, auttamishaluisen miehen laittomaan tekoon (pienellä miehellä on - laittoman teon luonteesta päätellen - myös yhteiskunnallinen sopeutumishäiriö ja taipumusta anarkismiin). Vahva mies halusi taaskin auttaa, oletettavasti olettaen että pienellä miehellä oli oikeasti hätä.

Nähtävästi Voice of Ambiencen tarinan opetus on se, että pienempiä ja heikompia ei kannata auttaa, koska nämä ovat katkeria heikkoudestaan.

Tosin, täytyy onnitella hyvin valitusta lempinimestä. Viittaa selkeästi siihen kuuluisaan tyhjään tynnyriin, joka kumisee eniten.

Ja aiheen puolelta: Kyllä, ki kattaa myös fyysisen voiman. Kamppailulajien osalta fyysinen voima (ja sen käyttötaito) on erittäin tärkeää, oli kyse mistä lajista tahansa. Aikidon kohdalla voi todeta, että Ueshiba harjoitteli runsaasti ja säännöllisesti hyvin nuoresta iästä hyvin vanhaan ikään asti, intohimoisesti ja (käsittääkseni) lähes päivittäin. Uskon, että hänellä on hyvän tekniikan lisäksi ollut erittäin hyvä kunto ja sangen runsaasti voimaa (pieni mies heiluttelemassa itseään isompia miehiä - kyllä siinäkin papu kasvaa. Uskoisinpa, että oheistreeniäkin on ollut). Myös voimalla on tekemistä "kevyen näköisissä" tekniikoissa - kun ajoitus ja suoritus on kohdallaan ja voimaa on runsaasti, suoritus taatusti näyttää kevyeltä. (Tämä vain disclaimeriksi, koska Voice of Ambiencen tarinavastaus vaikutti kovasti fyysistä voimaa ylenkatsovalta. Tämä kuitenkin on erään kamppailulajin foorumi, joten puhun kamppailulajin kannalta. Tosin, kyllä ihan arkielämässäkin fyysinen voima on hyvin tärkeä osa kokonaisvaltaista "ki-käsitystä").

[ 08.06.2004, 23:47: Viestiä muokannut: Jussi Häkkinen ]

Älä Kari välitä... Idea on kadonnut jo jokin aika sitten, jos sellainen kovin vahvasti koskaan on ollut mukana tässä keskustelussa. Seuraavat vaiheet ovat aiheen siirtäminen tuonne SekaMeteliSoppaan ja lopuksi lukko.

Kartsa, tykkäsin viestistäs, meinaan sun kommenttisi oli varmaan älykkäin tähänasti lukemistani. Ei, et ole tyhmä.

Juha Myllylä yritti kääntää jutun ympäri, mutta probleema on vain siinä, että se pieni mies mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei olisi tehnyt samoin kuin iso mies edellisessä skenaariossa, eli pullistellut. Jos näin kävisi, voisi hyvin olla mahdollista, että hän myös myöhästyisi junan ovelta (syystä tai toisesta).

Jussi, kovastipa sinulla on negatiivinen käsitys anarkiasta. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että anarkia olisi jotenkin paha asia. Lieveilmiöt, joilla tuota kantaa perustellaan, ovat kyllä kuitenkin jotain aivan muuta kuin anarkiaa.

Voimasta, voit sinä osata voimaa käyttää, mutta ei se sinusta uskomatonta Ki-mestaria tee. Eipä muuten, en minä ihmeisiin usko (uskonpas!), monet niistä ovat, kuten Jussi (vai olikos se Antti) sanoisi `parlor-tricks'. Sitä en kiellä. Ki'n voit ymmärtää, tai olla ymmärtämättä, mutta valitettavasti, punttisali ei luo Ki'tä yhtään sen enempää kuin taikatemppujen opettelukaan. Tekniikkapuolikin on vain yksi osa harjoittelua (suuri itsestäänselvyys teille oi pitkään harjoitelleet), se pitää myös oppia ymmärtämään. Kun tietää, `miksi' jokin tekniikka tehdään, on helpompi oppia `miten', sama käy toisinkin päin.

Tekniikat sikseen.. en tiedä kuinka moni teistä on `ottanut aikidon elämäänsä sisään', eli kuinka monelle se on elämäntapa muutoinkin kuin salilla käydessä. Itse en katso tarvitsevani sitä dojolla käyntiä elääkseni aikido-elämäntavan mukaisesti, en yhtään sen enempää kuin tarvitsen kirkossakäyntiäkään ollakseni kristitty. Käyn dojolla säännöllisesti (silloin kun olkapääni oli/on kunnossa) useamman kerran viikossa, koska se on hauskaa. Käyn kirkossa silloin kun tahdon hiljentyä ja jättää maailman melskeen ulkopuolelle. Toisinaan riittää, kun vain suljen silmäni, tai ristin käteni (tai kummatkin) ja lausun mielessäni hiljaisen rukouksen, tai olen vain hiljaa ja kuulen.

Kurasshiki, älä yritä olla liian abstrakti, se vie uskottavuutta. Vastaan vielä väitteeseesi..

lainaus:Maailmankaikkeuden kaksi yleisintä alkuainetta ovat happi ja typeryys.

On kolmenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät.

Ja vieläkin mielenkiintoisempaa on Jussi se, ettet osaa puhutella ihmisiä sen ystävällisemmin. Anteeksi kun tallon varpaillesi, mutta kuullostat vieläkin siltä, että olet ennemminkin kehittänyt valmiin asennesäännön itsellesi _kaikkia_ muita ihmisiä kohtaan, jolloin jokainen vastaantulija on sinulle uusi Kohai Sepi.

Mistäs vaiheesta muuten puhut? Älä mene minulle selvittämään futuuri-preesens-imperfektisekamelskalla ensimmäistäkään nyt lähestymääsi elämäntapaa, jonka muistat vaiheena jossain menneisyydessä. Jos haluat kertoa jotain, ole selkeä.

Et sinä opi ajattelemaan punttisalilla tai tekniikkaa harjoittelemalla, vaan ajattelemalla.

Minua näissä viimeaikojen keskusteluissa lähinnä ihmetyttää että miten moni pitkään treenanneista viitsii ylipäätään lähteä enää väittelemään internetissä aloittelijoiden kanssa... mitä sillä saavuttaa muuta kuin 50 uutta viestiä sisällöltään samanlaisia joitä yritti korjailla. Hajotettu peili on itse asiassa 50 pientä peiliä. Toisaalta kiitän teidän viitseliäisyyttänne sillä muutenhan täällä olisi turhan hiljaista. Nythän tämä on kuin seuraisi "kauniit ja rohkeat" sarjan internet versiota (ja mitä pikimmin kiellän seuraavani kyseistä tv-sarjaa).

En kyllä lähtisi ihan sille linjalle, että "Tee, äläkä ajattele." Minusta on ihan hyvä pyrkiä ymmmärtämään, mitä tekee ja miksi niin tekee. "Tiedä, mitä teet." on minun tunnuslauseeni. Mitään omia teorioita ei kuitenkaan kannata kovin äkkiä ryhtyä rakentelemaan, koska ne todennäköisesti osoittautuvat piankin vääriksi - kokemusta on. Mitä kokonaisvaltaisempi teoria, sitä todennäköisemmin se on pielessä.

Mutta kyllä ihan normaali maalaisjärki auttaa jo pitkälle, vaikkei olisikaan kovin paljon kokemusta, kun malttaa pitää jalat maassa asioita miettiessään ja tarkistella niitä välillä (oman koulun) kokeneemmilta harjoittelijoilta. Yritän myös opetuksessa rohkaista tätä miettimistaipumusta. En sano "Vie käsi tuonne.", vaan "Vie käsi tuonne, jotta se suojaa kasvojasi uken otteelta." - Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että selitän usein liikaakin.

Itse jaksan hyvinkin keskustella aloittelijoiden kanssa lajeista. En ole niin pitkälle edennyt mestari, etteikö perusasioistakin löytyisi korjattavaa ja uudelleen mietittävää, joka voi valjeta läpikäydessä. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin rasittavia, mutta on sellaisia kokeneissakin harjoittelijoissa.

Ymmärtämiseen pyrkiminen on toki hyvä. Samoin Antin kuvaama opetustyyli (myös itseni suosiossa). Tarkoitinkin lähinnä turhaa ajattelua - piilomerkitysten etsimistä ja keskittymistä johonkin muuhun kuin itse harjoitteluun. Harmoniafuntsinnat on hyvä tehdä vaikka kotosalla, treeneissä annetaan mennä ja keskitytään tekemään siten miten sanotaan.