Aikidoseura Hokutokai

Mitä siis olet oppinut?

Riikoselle voi toinen vuosi tehdä ihan hyvää. Ehkä myös vähemmän henkinen ajatusmalli.

No, on kai sitä tuollainenkin kausi ollut...kai. Joskus.

Minusta on mukava ajatella sillä tavalla, että aina, kun alamme jotain uutta riitävällä tiiviydellä, tavallaan kertaamme elämämme sen vaiheen, jossa synnyimme tai kehityimme fyysisen syntymisen jälkeen varahaiskehityksessämme autonomisiksi mieliksi tai persooniksi. Siinä vaiheessa kokee uhkaksi itsekokemuksen menettämisen ja taantumisen kautta yhteensulautumisen johonkin kokonaisuuteen. Tällä olen selittänyt itselleni sitä omassa käytöksessä, joka korostaa eroja tyypilliseen harjoittelijaan (osaamattomuuttakin). Nyt (minullakin on vuosi takana) tuntuu, että olisi hyvä, kun olisi rohkeutta antaa periksi ryhmän samanlaistamisen paineelle ja voida tulla mahdollisimman tyypilliseksi harjoittelijaksi. Tuntuu, että se veisi eteenpäin ihan turvallisesti.
Mutta eihän tätäkään näkemystä pidä, eikä kannata, vakavasti ottaa.

Kerrankin olen Antin kanssa samaa mieltä

[QUOTE]Olen oppinut seuraavanlaista. Aikido tai budo on totuuden ilmentymistä, sen takia tää kaikki kamppailu homma on niin vaikeaa. Aikido ainakin on täydellistä totuutta, ei mitään muuta. Totuus on yksi osa soturin elämää. [QUOTE]

Tämähän kuulostaa liian hyvältä - on tainnut tulla luettua alan kirjallisuutta, vai?

No, mikä on taistelutaitojen totuus? Tai totuus yleensäkään? Onko sellaista?

Se selviää vain treenaamalla, treenaamalla ja treenaamalla, aikido on fysiikan oppitunti, ei magian. Mietiskely ei saa olla vain tyhjäpäistä omin päin haahuilua, vaan sillä pitää olla jokin kohde, näin aluksi vaikkapa hengityksen tarkkailu. Ja jos siten alat nähdä jotain tenguja tai saada suuria oivalluksia tekniikoiden syvimmästä olemuksesta, kyseessä ovat todennäköisesti huonon ruoan, väärän asennon tai hengityksen aiheuttamat ilmiöt.

Jos vielä viiden vuoden päästä aikidon täydellinen totuus on mielestäsi sama kuin tänään, ihmettelen.

Muuten, mikä on tiiliseinän totuus? Kirjoitapa pieni pätkä siitä, millaisena seinän näet?

Itsellänikin (jee) 1 vuosia aikidoa takana, vyöarvona vieläkin 6. kyu, ja tuntuu siltä että olen vain saanut paremman kunnon, hyvät lihakset, ja oppinut kasan kivoja tekniikoita ja muutamia hyviä vinkkejä niitä käytettäessä.
Esim. Sano ei auto-ukeilulle, treenaa myös heikkoa puoltasi, lesota vain jos oikeasti osaat, ja Pertsan kanssa treenaaminen saattaa aiheuttaa mustelmia, kipua, ja hengästymistä, mutta ainakin oppii parhaiten aikidoa.

Henkiseltä puolelta kehityin metrin verran, enimmäkseen 'Mitä teet kun joku hyökkää?' tilanteita ajatellen, mielenrauhan säilyttämistä, ja keskittymisen parantumista.

No Mikluhan on oikein loistoesimerkki aikidon hengen mukaisesta treenamisesta - ei ne kyut, vaan ne treenivuodet .

Auvoisampaa auringonpaistetta tuleviin risuläjiin, vaan ekkai sää ny vallan meitiä jättääkään aio ?

Noo, ei see mittä sit. Lykka til vaa.

[ 20.01.2005, 11:03: Viestiä muokannut: Kurasshiki ]

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt Riikonen:
Taistelutaitojen totuus on totuus itsessään, mitään salaamatta, mitään nättämättä näkemättä.

Maa kutsuu!

lainaus:Tiiliseinä ? Se on upea, korea, kapistus, jonka murskaan yhdellä iskulla.

Kuuleeko Apollo? Maa kutsuu!

[ 20.01.2005, 17:40: Viestiä muokannut: Jussi Häkkinen ]