Aikidoseura Hokutokai

Minusta tuo ajatus jonkun "herkän vaiston" kehittymisestä aikidossa on absurdi. IP-taidot opettavat havainnoimaan ihmisiä ja ympäristöä ja vastaamaan tilanteisiin tarvittaessa nopeasti. Aikido ei opeta muita taitoja paremmin tilanteiden välttämistä millään muotoa. Ihmisessä ei yksinkertaisesti ole sellaista yliluonnollista voimaa tai vaistoa johon aikido vaikuttaisi, sen sijaan harjoittelun tuoma tilannetaju ja tilanneymmärrys auttaa kyllä elämässä eteenpäin, lisäksi omat aistit (niiden käyttö) terästyy jonkun verran.

Paras itsepuolustus on kyllä ongelmien välttäminen, mutta kun kaikki ei ole omasta toiminnasta kiinni! Ihmisiä emme voi täysin kontrolloida, mutta voimme oppia tarkastelemaan ympäristön ja ihmisten muutoksia ja ennakoimaan riskejä jo etukäteen. Voimme oppia puolustautumaan ja varustautua uloslähtiessä niin, että pärjäämme olosuhteissa kuin olosuhteissa hyvin ja vielä poikkeusoloissakin.
Tätäkään aikido sinänsä ei opeta eikä tätä voi oppia aikidossa, sillä aikidoa ei opeteta itsepuolustusmielessä.

Tilanteiden välttäminen on ennen kaikkea riskien ja vaaratilanteiden syntymekanismin ja seurauksien ymmärtämistä, lisäksi se on oman kulkemisen ja kulkureitin mahdollisten vaaranpaikkojen suunnittelua ja ymmärrystä. Täytyy ymmärtää miksi ihmiset toimivat kuten toimivat ja mihin tilanteet voivat johtaa ja miten tilanteista voidaan selviytyä. On tiedettävä mitä saa tehdä ja miksi, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Pitää myöskin osata soveltaa yli lain kirjaimen jos tilanne sitä vaatii.
Viimekädessä voimme päättää seuraavasta askeleesta, mutta autoilijan puolesta emme voi päättää ajaako hän ylitsemme kun astumme vuorollamme suojatielle. Muillakin ihmisillä on tavoitteita, mielihaluja ja voivat toimia täysin päättömästikin valitettavasti, täytyy vain oppia pärjäämään parhaan mukaan. Tilanteiden välttäminen yksin ei riitä kovinkaan pitkälle, täytyy osata ratkoa tilanteita muillakin keinoilla (kaikki puhumisesta väkivallan käyttöön).
Voi olla, että tilanne ei vaadikaan taitoa pärjätä muiden kanssa, mutta voi vaatia jotakin muuta, entä jos eksyt yksin vaikkapa metsään? Entä jos jää syystä tai toisesta yöksi ulos?
Entä jos joutuu onnettomuuteen? Tarvitaan tietoa ja taitoja joiden avulla tilanteista ensisijaisesti selvitään kunnialla ja mahdollisimman vähäisin vahingoin. tilanteen välttämisen taito on yksi tällainen yksittäinen taito suuressa kokonaisuudessa.

No jos tuota tilannetta lähtee oikein pohjalta asti miettimään niin eikö ole näin: hyökkäävä osapuoli tuottaa hyökkäyksensä kanssa vaaran paitsi hyökkäyksen kohteelle, niin ennen muuta itselleen altistamalla itsensä puolustajan vastahyökkäykselle ja hyökkäyksen seuraamuksille? Ts. Itsepuolustus suojelee noin periaatteessa sitä hyökkääjää itseltään - edellyttäen että puolustaja nyt ensin saavuttaa hyökkääjästä pitävän kontrollin. Tästä eteenpäin ip on seurannaisvahinkojen ja lisäväkivallan ennaltaehkäisemistä.

Ja kyllä, jos itse pysyy rauhallisena ja se toinen riehuu yksinään, tässä tilanteessa hyökkääjä antaa ympäristölle selkeän viestin "minä olen tyhmä". Tilanteen rauhoituttua hieman hyökkääjälle voi selittää miksi tämä toimi typerästi. Alkava väkivaltahan siis ei ole ratkaisu ellei sitten kyse ole ns. ennaltaehkäisevästä iskusta tilanteessa joka jokatapauksessa tulee päättymään väkivaltaan.

lainaus: Se että huomaa olevansa tyhmä, kun riehuu yksinään, kiihdyttää joitain ihmisiä entistä suurempaan raivoon. Osansa voi olla silläkin, että riehuja kokee rauhallisena pysyvän suhtautuvan häneen jotenkin alentuvasti, kun ei tavallaan ota hänen kiihtymystään huomioon.

Juurikin noin. Tavallaan sen riehujan hyökkäys kohdistuu sitä itseään vastaan ja siksi hän raivostuu enemmän. Tavallaan tekee itse itselleen henkisesti vahinkoa koko ajan enemmän ja enemmän. Mutta enpä niin älyttömästi tuota menisi yleistämään. Useimmiten ihmiset rauhottuvat jos puhuu ja käyttäytyy itse rauhallisesti.

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt kohai sepi:
Aina ihmisen mukaan. jos ei rauhoitu puhumalla niin sitten tulevat kyseeseen muut keinot. Jos ihminen käyttäytyy aggressiivisesti tilanteessa niin alkava väkivalta (yllättävä ensi-isku) voi ratkaista tilanteen kerralla. (Mitä muuten *PAM!* äidillesi kuuluu?) Tilannetajuun kuuluu kyky toimia tilanteen sallimien mahdollisuuksien mukaan. Toisinaan hyökkäys on se paras puolustus.
Joskus voi olla vain parempi lähteä paikalta ja jättää idiootti omaan alhaiseen arvoonsa, ainakaan silloin ei synny vahinkoa muuta kuin riehujan itsetunnolle.

... ja kummanhan oikeuslaitos pistää maksumieheksi?

lainaus:Alkuperäisen lähettänyt kohai sepi:
Minusta tuo ajatus jonkun "herkän vaiston" kehittymisestä aikidossa on absurdi. [...] Aikido ei opeta muita taitoja paremmin tilanteiden välttämistä millään muotoa.

Eikä ole ja opettaapas ja enpä taaskaan perustele mitään ollenkaan.

-t

So called 'third eye'.

lainaus: Tilanteiden välttäminen ymmärtämällä väkivaltatilanteeseen liittyvät rituaalit, kehonkieli, tietämys siitä mikä tekee ihmisestä "uhrin" (ja tietysti maalaisjärjen käyttö) sen sijaan ei kuulu varsinaiseen "opetukseen".

Tiedoilla, miten tuollaisia väkivaltatilanteita vältetään, ei ole mitään merkitystä jos harrastaja on itse väkivaltainen. Sanoisin että tärkeä seikka on saada itsensä rauhallisemmaksi. ja sitten lähteä sillä asenteella että oikeasti ymmärtää tuon tiedon käytön. Helpolla se välttämisen tieto hukkuu siihen potkimis ja lyöntiharjoittelun taakse. Kuitenkin suurin osa harrastajista jotka tulevat itsepuolustuskurssille ovat innoissaan niistä tekniikoista ja se voi viedä mielen muualle. Harjoitellaan vain sillä mielellä että opitaan lähitaistelua, joka on ainoastaan pieni osa ip:tä ja vasta se viimeinen keino. Ainakin minun mielestä.

Minusta henkinen vahvuus on tärkeää ip:n kannalta ja olen miettinyt sitä useasti että hukkuuko se sinne nyrkin taakse? Yritetään peittää henkisiä heikkouksia sillä että otetaan nyrkit esille heti kun pelottaa?

Tä oli vaan tällanen kun tuli mieleen tossa yhtäkkiä. Mitäs ajatuksia muilla on aiheesta?

lainaus: Zen: mitenkä sitä tilanteiden välttämistaitoa tulisi käytännössä harjoitella? Paras minun keksimäni tapa on se, että treenaa lähitaistelutaitoja niin paljon, että uskoo pystyvänsä voittamaan uhkaavat henkilöt, jolloin ei ehkä hätäänny ja voi toimia järkevästi konfliktin rauhoittamiseksi.

Joo toinen asia mitä olen miettinyt myös on juuri tuo, että tuleeko se rauhallisuus vain siten että reenaa monta kymmentä vuotta ja taitojen tuoma varmuus tekee sen ettei hätäänny. Todella vaikea sanoa. Elämänkokemus opettaa. Mutta onko nopeampaa tapaa kuin 30 vuotta reeniä ja kovemman luokan pohdiskelua asiasta?

Periaatteessa tuo kaikki on kiinni pääkopasta. Eli sitä kai pitäisi jotenkin reenata mieltä. tottakai se fyysinen reenikin reenaa mieltä, mutta tarviiko tässä ruveta meditoimaankin tai jotain? Ehä mie tiiä.

Heh, mun kohalla ainaki tommonen ennaltaehkäisevän tason itsesuojeluvaisto on aika heikolla tasolla, senverta poskensoittaja kyllä myönnän olevani.

Välillähän sopivalla päänaukomisella saa toiset hiljennettyä pysysvästi, kuten esim yhen kaverin inttikaverin, joka tuli täälä päin käymään,tuli hullu idea:Vahtasin sitä intensiivisesti 10 sekuntia päästä varpaisiin ja tokasin:"Ompaha tuoki tullu nähtyä, lähetää soittaan", bänditreenit oli kesken. Eipä puhunu mulle koko iltana paljo mitään, vaikka sitä suupaltiksi ja hupaseksi jätkäksi etukäteen väitettiin...
Jälkeenpäin kuulin että oli tuumannu myöhemmin että "taitaa olla aika vittumainen jätkä se Koukkula" En tunnusta

Ompahan tuota tullut todistettua sekin, kuinka mahdollinen häirikkö uhkailutilanteen alkaessa luhistetaan henkisesti yhdellä sanalla: Istuksimma kaverin kanssa paikallisessa, ja siinä rupesin yhtä etäistä tuttua porisuttamaan. Tuon duden kaveri sitten rupesi siinä *pikku* sievissään sitten jotain solkkaamaan, jälkeenpäin pähkättynä tais olla "ookshä khuullu hhhhelvetin enkeleistä?" Kaveri ei saanu tuosta mitään tolkkua, mutta vastasi kuitenki että "En". Wannabehäirikkö katteli tovin ympärilleen, kaivo tupakit taskusta ja iski tulen päähän ja tuumas kaverilleen "Ny lahetään kotio".

Johtopäätös: Verbaalinen kynäily on ehkä sittenkin miekkaa tai tyhjää kättä mahtavampi,ainaki joskus.

Mikael: Ooks ikinä törmänny meirän tatamilla "glup glup glup"-ääntelehtimisen sekottavaan vaikutukseen?

Joo, toisinaan tämä verbaalinen "miekka" on tyhjää kättä tai jotain vastaavaa tehokkaampi, etenkin silloin kun toiselta loppuu sanottava kesken tai saa sanottua sanallisesti sen "viimeisen niitin." Huumorikin on hyvä tilannelaukaisija oikein käytettynä.