Aikidoseura Hokutokai

No niin, itsepuolustuspuristit, mitäs tästä sanotte?

Olin tuossa juuri pyöräilemässä,ja eräs kaheli äijänkutale siinä vierellä. Aina kun pääsin vierelle, mokoma lisäsi vauhtia vain hiljentääkseen taas, joskin lisäsi sitä taas kun tulin vierelle, ja niin edelleen. Kunnes tuli risteys johon jäin valoihin ja kutale kaarsi takavasempaan - ja suoraan ruusupuskaan.

Naurettava näky se oli, se on myönnettävä. Vaikka pidinkin naamani jotakuinkin peruslukemilla. Äijä siis kömpi ruusupuskasta naama punottaen - ja rynnisti kiinni kurkkuuni. Hmmm...minä siis pyörän selässä, äijällä toisessa kädessä oma pyöränsä, toisessa kurkkuni. Huono kuristaja, muuten - kokoisekseen pienikätinen. Mutta kova uhoamaan.

Ja pitkäkätinenkin, vielä. En siis ylettänyt tekemään suosikkitemppuani, tökkäisyä kurkkuun, joten se yksi ja ainoa fyysinen tekniikka oli vasemman käden uraken leukaperiin. Ilmeisesti se oli jotain täysin yllättävää, koska kutale perääntyi muutaman askelen jatkaen yhä uhoamistaan. Otin paremman taisteluasennon pyörän takana ja heitin peliin vielä muutaman sanallisen atemin. Jossa vaiheessa kutale viimein älysi poistua paikalta.

No niin. Tässä tapauksessa siis molemmat selvisivät tilanteesta ehjin nahoin. Toiselle jäi sormenjäljet kurkkuun, toiselle punoittava leuka ja melkoiset raapaleet ruusupuskan jäljiltä.

Että se siitä pimeiden katujen vaarallisuudesta.

Mutta kyllä itse kunkin kannattaisi pitää päänsä kylmänä, vaikka keväiset helteet ovatkin jo alkaneet pehmentää aivoja!