Peruskurssi
Nyt kun minulla ei ole täällä töissä mitään muuta tekemistä, kuin spämmätä keskustelupalstoja, päätin kirjoitella tännekin :) Jännittyneenä odotan huomenna alkavaa uutta peruskurssia, jonka kanssa touhutaankin tiivisti seuraavat kolme kuukautta. Senpä jälkeen he ovat valmiit ottamaan osaa kaikkiin seuramme tarjoamiin treeneihin. Perinteisen kaavan mukaan paikalle saapuu yli 10 treenaajaa, joista osa lopettaa kerran tai kaksi kokeiltuaan aikidoa. Seuraavien viikkojen aikana kurssilaisten määrä tulee puolittumaan.
Mutta poikkeus vahvistaa säännöt!! Yhden kerran historian aikana, koko kurssi jatkoi 11 treenaajan voimin vyökokeeseen saakka - pidin tästä kovasti. Mutta *poks* ensimmäisen vyöarvon saatuaan KAIKKI lopettivat käymästä treeneissä - juuri kun he olisivat alkaneet saamaan kunnollista opetusta :( Olenkin miettinyt tätä useasti, mitä teimme erilailla, kun koko kaikki treenasivat koko peruskurssin ajan - jopa todella aktiivisesti? Miten saisimme jokaisen paikalle tulijan pysymään mukana ainakin sen kolme kuukautta - mielellään kolme vuotta??
Olemme Tapion kanssa kokeilleet eri variaatioita vuosien varrella, mutta tuttu kaava toistuu joka kerta. Enää on olemassa kokeiltavana yksi vaihtoehto; uudet peruskurssivetäjät. Tätä mielestäni pitäisi kokeilla - selviäisi sekin, johtuuko jäsenien kaikkoaminen nykyisistä vetäjistä. Niin - mieleen myös juolahti edellisen näytöksen aikana ajatus ihmisten inhosta suwariwazaa kohtaan!!?? Olisiko se syynä, ettei ketään aikido kiinnosta, kun siellä konttaillaan niin paljon :) Minä ja Tapsa kun teetämme myös sitä peruskurssilaisille..
Eli sieltä maanantaiporuksta voisi pari tyyppiä ottaa välillä tämän peruskurssin hanskaan ja kokeilla saataisiinko näin jäsenmäärät nousuun.
Pohtii..
-Kartsa-
Joo, jättäkää se suwariwaza
Joo, jättäkää se suwariwaza peruskurssilla pääsääntöisesti vaan siihen, mitä vyökoevaatimuksissa suwariwazasta odotetaan. Kyllä niitä varpaita ja polvia ehtii karaisemaan myöhemminkin :). Suwariwaza on kuitenkin sellainen pala historiaa jota ei kannattane tyrkyttää ihan hirmuisesti heti alussa ihmisille jotka eivät ole tottuneet olemaan kontallaan. Ei vaikka perustelisikin sitä tarvittavien lihasten ja tasapainon hallinan kehittämisellä.
Suwariwaza
Suwariwaza ei ole mikään muinaisjäänne tai pala historiaa. Suwariwaza on harjoittelumuoto joka on seuramme treeneissä(tai ainakin osassa niitä ;-) aktiivisessa käytössä. Niinpä näin peruskurssinvetäjänä pidän tärkeänä että sitä myös teetetään tulevilla aktiivitreenaajilla, peruskurssilaisilla, jo peruskurssivaiheessa.
Toki sitä voisi ehkä treenauttaa jonkin verran vähemmän kuin mitä esimerkiksi minä teen.. =/
Ja samaa mieltä kartsan kanssa että uusia peruskurssivetäjiä olisi saatava!
Edit:
Meinasimpa taas kirjoittaa rumasti, mutta jätettäköön tälläkertaa välistä
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
Lisää suwariwazasta...
Ymmärsit Tapsa väärin mun lauseen, tai siis ymmärsit sen omalta kannaltasi oikein, mutta et samalla tavalla kuin minä halusin kertoa. Selvennän siis omaa ajatustani... Modernin länsimaisen ihmisen kannalta suwariwaza on jotenkin luonnoton ja hankala liikkumisen muoto. Länsimaisessa kulttuurissa ei myöskään ole koskaan liikuttu polvillaan, tuskinpa modernissa japanilaisessakaan kulttuurissa enää polvikävelyä pahemmin harrastetaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole tilanteita, joissa pitäisi pystyä liikkumaan / taistelemaan polvillaan samalla noudattaen jotain etikettiä tai sääntöä. Ihminen kuitenkin jollain tasolla haluaa sovittaa tekemisensä itselle läheiseen ympäristöön. Siinä mielessä se on siis muinaisjäänne jota on mielestäni turha korostaa aikidon alkuvaiheessa oleville ihmisille joille muutkin aikidon jutut (vaikka seisaaltaan tehtynä) ovat ihmeellisiä ja hankalia hahmottaa. Kun on otettu ne ensimmäiset askeleet tutummassa muodossa, niin sitten mennään hiukan syvemmälle muihinkin aspekteihin.
Aikidon harjoittelun kannalta suwariwaza kuuluu toki edelleen olennaisena harjoitusmuotona mukaan, johan siitä antaa viittauksia vyökoevaatimukset joissa on suwariwazaa ja hanmi-handachiwazaa. Se on hyvä muoto mm. tasapainon, keskustan ja koordinaation hakemiseen. Minun mielestä sitä ei kuitenkaan tarvitse korostaa peruskurssivaiheessa oleville. Kartsa kyseenalaisti tämän yksittäisen harjoitusmuodon, joten jotain perää siinä ajatuksessa voi olla - minä omalta puoleltani olen sen mahdollisuuden kannalla. Toki peruskurssin vetäjiäkin on hyvä välillä vaihtaa, varsinkin jos pitempään peruskursseja vetäneistä itsestä alkaa tuntumaan tarpeelliselle. Kurssien vetäjien pitää olla motivoituneita opettamiseen ja (tai ainakin päävastuullinen) ovat jo hiukan pitempään treenanneita jotta omaavat jonkinlaista ymmärrystä perustekniikkaan ja osaavat omalla esimerkillään ohjata aloittelijat eteenpäin. Joka tapauksessa, tehtiin niin tai näin, näen positiivisena asiana juuri tuollaisen itsetutkiskelun ja tekemisten arvioinnin. Se on jo askel parempiin lopputuloksiin ;)
Me olemme erilaisia tyyppejä, harjoitustaustamme ovat erilaiset, myös harjoittelumenetelmämme ovat osin erilaisia. Kaikki me kuitenkin harjoitamme tahoillamme samaa lajia jonka monimuotoisuus voi olla monesti haasteellista. Kierrä oikealta, kierrä vasemmalta, mene suoraan läpi - joka tapauksessa päämäärämme on sama :)
suwariwaza
Ikuisena, järkähtämättöman velvollisuuden tuntoisena etc. peruskurssilaisena näen, että on kommentin paikka.
Fyysisissä perustöissä ainakin minulle on ollut noista polviasentoharjoituksista paljon hyötyä. Alassuuntaan käsillä tehtävässä työssä ergonomisesti karsein vaihtoehto suwariwazalle on polvet lukossa pönkässä, p-rse pystössä ja ylävartalo alaviistoon. Viime mainittu työasento aiheuttaa nivelvaivoja yms.
1) Lähtemisen (harjoituksista pois jääminen) syy on usein myös taloudellinen. Isolle osalle ihmisiä jäsenmaksu + salimaksu + kulkemisen kustannus ovat vuoden mittaan koko harrastusbudjetti, ehkä jopa enemmän.
2) Niin ylimaallisen kaunis kuin salin atmosfääri parhaimmillaan onkin, ei interiööristä eikä rakennuksen tontistakaan voi sanoa aivan samaa.
Vetäjistä
Hmm.. joo.. ne tarkoittanut kirjoituksellani etten pidä suwariwazasta - päin vastoin. Ja tuskin me sitä poiskaan jätetään. Mutta kenties sen teettämistä kannattaisi harkita ainakin siinä mielessä, ettei sitä teetetä niin paljoa yhden harjoituskerran aikana. Tosta Marko lauseesta kurssivetäjien motivaatiosta sen verran, että ei minulta ainakaan opettamisen halua ole loppunut - päin vastoin! Sehän on mielestäni yksi oppimisen taso / muoto aikidossa. Tarkoitin lähinnä ohjaajien vaihtumisen vaikutusta kurssilaisten määrään :D Mehän kun Tapsan kanssa ollaan niin rumia ja pelottavia, joten saatamme karkoittaa sillä jo treenaajia pois :,-D
Olisi myös mielenkiintoista nähdä jonkun muun ('maanantaihemmot') pitämien peruskurssitreenien tulos - lähtisivätkö harjoittelijamäärät kasvuun. Ja jos näin kävisi, haluaisinn tietää miksi näin? Hitsi, jos olisin vielä opiskelemassa, tekisin tästä gradun tms.. =)
sekupart: Emme mekään haluaisi treenata tuolla Lumijoentiellä, mutta Oulun Kaupungilla ei ole tarjota meille siistimpää ja edullista treenitilaa. Oulusta kyllä löytyy sellaisia, mutta arvaapas paljonko vuokra on?
-Kartsa-
Edelleen sitä **tun suwariwazaa...ja sit jotain muuta
Kyllä minä ymmärsin aivan oikein mitä Marko ajoit takaa. Suwariwazalla ei ole nykypäivänä "luonnollinen" liikkumis muoto(onko se muka koskaan ollut sitä?? ;-), ei etenkään meille länsimaalaisille ihmisille. Kamppailu/itsepuolutus-näkökulmasta suwariwaza on lienee myöskin hyvin epäkäytännöllistä...Mutta toisaalta harva aikidon tekniikkat ja niiden toteutustavat toimivat itsepuolustustilanteissa kovin hyvin muutenkaan. Ei ainakaan ennenkuin sitä on harjoiteltu 10+vuotta.
Jan tästä taisikin jo mainita jotain...
Ja sit takaisin itseaiheeseen eli niihin peruskurssi vetäjiin. Kartsan tapaan myös minulla olisi edelleenkiin motivaatiota vetää kursseja. Jälleen odotan innolla ensimmäisiä peruskurssiharjoituksia. Lisäksi huomaan sisälläni heräävän pientä mustasukkaisuutta kun olen markkinoinut peruskurssin vetämistä muille treenaajille.
Mutta,mutta olisi siitä huolimatta hyvä saada uusia vetäjiä ja uusia ajatuksia peruskurssin vetämiseen. Kenties vähäiset treenaaja määrät ja se etteivät ihmiset jatka harjoitteluaan peruskurssin jälkeen johtuu tosiaan niistä kahdesta pellestä jotka konttauttavat perussilaisia pitkin tatamia :-) ....Ja rumia ne perkeleet vielä on
Lisäksi on hyvä että myös muut treenaajat saavat ohjaajakokemusta, kuten Kartsakin jo sanoi se on yksi oppimisen muoto vetäjällekin.
sekupart: Mielestäni kuitenkin hassua että kurssilaiset maksavat kertamaksuna suhteellisen kalliin peruskurssin,100-160€ joka kattaa koko loppuvuoden harjoittelun, ostavat treeniasun 35-40€(joka ei mitenkään ole pakollista), maksavat ja käyvät vyökokeessa 20€(joka ei myöskään ole pakollinen) ja sen jälkeen ne lopettavat.
Atmosfrääri on tosiaan parhaimmillaankin aika syvältä, mutta näihin tiloihin meidän on tällähetkellä tyytyminen.. =/
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
suwariwaza
Meille länsimaisille ihmisille luonnollista on, että selkä on kipeä ja että muutamien nivelten vaihto kuuluu 60 vuoden määräaikaishuoltoon ;)
Tarkoitan sitä, että liian vähäinen tai laadultaan huono fyysinen harjoitus sekä normaali päivittäinen sekasikaruoka aiheuttaa meille sairautta ja kärsimystä ennemmin tai myöhemmin. Kärsimyksen määrä on usein sitä luokkaa, että jos pääsisimme käräjille syyttämään siitä jotain muuta kuin itseämme, vaatisimme - ja tämäkin on länsimaista - muhkeat korvaukset.
Sen sijaan on mahdollista: Harjoittamalla kehoa hyvin ja soveltamalla opittua arjessa saamme "muhkean korvauksen" ja palkkion vaivoistamme lisääntyneenä hyvinvointina ja kestävänä terveytenä. Tuota mainittua ei kuitenkaan saa rahalla ostamalla; sen saa vastikkeena harjoittelusta, joka on eräänlaista työtä. Jossain äärettömän kaukana on myös mahdollisuus kokea kasvavaa perusturvallisuuden tunnetta, jos on moinen aiemmin kokematta jäänyt.
Hehe, heh, heh hee... nythän puhuin itseni niin pussiin, että maksut alkaa tuntua halvoilta. Taidan alkaa taas trenaamaan (mutta vain, jos suwariwazaan suhtaudutaan sen ansaitsemalla arvostuksella). ;)
Hyvä kuulla, että vetäjät jaksavat ovat motivoituneita. Menin ja luulin, että on luonnollista uupumusta siihen touhuun. Luulo korjautui, kun Tapsa toisin todisti.
taistelulaji...hah hah..mun mummo kääntyy haudassa.
raahessa moni lopettanut on tullut poriseen et aikidosta puuttuu itsepuolustus,budo, asenne elämästä ja kuolemasta hyökkäyksessä.(entisiä karatekoita,han moo dookoita,jujutsukoita,judokoita,nyrkkeilijöitä,painijoita,potkunyrkkeilijöitä,..jne)..joku kaunis päivä kun pääsen vetämään peruskurssin niin tulen puuttumaan kyseisiin asioihin.
suwariwaza
Totta puhut Jan. Sen vähän perusteella, mitä olen aikidoa havainnoinut, voin olla samaa mieltä. Ei ole taistelulaji. Eikä myöskään tuhoa, vaan ylösrakentaa terveyttä ihmisten yhteisöissä. Sula hullun suuremmoinen tavoite lajin perustajalla on ollut ylösrakentaa terveyttä globaalisti.
Toisaalta se, että aikidon harrastaja olisi joskus mustelmitta kontannut krouvista nakkikioskin kautta kotiin, johtuu kuitenkin runsaasta suwariwazan harjoittamisesta. Siis nimenomaan se mustelmattomuus kotiin kerittyä. En uskoisi moisen mustelmattomuuden voivan niinkään johtua siitä, että ko harjoittelija olisi esimerkiksi entinen nyrkkeilijä.
Höpö höpö
Aikidosta tasan ei puutu itsepuolustuselementtiä - minä olen sitä mieltä. Mutta sen löytäminen ei ole mahdollista treenattuaan kolmen kuukauden verran peruskurssia. Sen taidon hankkiminen, että aikidoa voisi käyttää itsensä puolustamiseen, valitettavasti vaatii intensiivisen ja pitkähkön harjoittelun. Tähän vielä vaikuttaa mielestäni se tapa, millä me (Blaizén tyyli) sitä harjoitellaan -> tarkkaa, vaativaa, välilä aivan hanuristakin. Itse olen ollut luvattoman useasti täysin täynnä koko hel***tin aikidoa ja Auvista :-D, koska vaatimukset ovat välillä aivan liian korkeat minulle. Mutta joka kerta olen palannut treeneihin oppiakseni lisää, ja korjatakseni virheeni jostain tekniikoista. Niin, ja kiitokset täytyy antaa Jannelle, että jaksaa kerta kerran jälkeen opettaa ja korjata tekemäni virheet..
Tietynlaisilta ihmisiltä saattaa puuttua sitoutumisen halu, he haluavat oppia nopeasti ja tehokkaasti puolustamaan itseään. Kenties aikido ei ole silloin oikea tie / laji?? (Nyt jos viimeistään, kaikki peruskurssilaiset kaikkoavat).
Tapsalle: sama olen myös itse miettinyt yön pimeinä tunteina - miksi sijoittaa suuria summia, koska tietää lopettavansa graduoinnin jälkeen?? Hölmöä..
-Kartsa-
suwariwaza
Niin, joo, just. Olen samaa mieltä. On itsepuolustuselementtiä. Mutta taistelu? Sitä termiä ei ole määritelty kunnolla. Minusta taistelusta voidaan puhua vasta, kun kahden kuluneen tunnin aikana on ammuttu vähintään 100 ohjusta, 1000 kranaattia ja miljoona kertaa kivääriaseilla. Sitä vähemmät ovat välikohtauksia tai konflikteja; ainakin STT:n uutisissa.
suwariwaza
Terminologiaan päästyä on ehdottomasti myös kysyttävä: tiedättekö mikä on yliveto? Toisin kuin Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen antoivat ammoin ymmärtää se ei ole lajissaan ylivoimainen yksilö. Ei ainakaan aina.
Yliveto on hevosmiesten kieltä. Se tarkoittaa, että hevonen vetää niin voimakkaasti, että särkee aurat, aisat, reet ja kärryt. Viimein ehkä itsensäkin.
Tämä liittyy tähän suwariwazaan. Eihän siitä mitään tule ennen kuin on venytelty lantio irti so riittävän liikkuvaksi. Aikitaiso on ensin ja sitten tulee suwariwaza ja sen jälkeen paljon muuta.
Tämä edelläoleva on mielipide. Voi arvottaa luokkaan puolihuolimattomat sanalliset päästöt.
;)
suwariwazaa ja muuta hubaa
kylläpä nauratti lukea kommentteja! Ihan vaan siitä syystä,kun joillain Gérardin leireillä on jotkut osiot päivistä tehty koko treeni suwariwazaa(kyllä,luitte aivan oikein) ja jos treenaa suwaria tarpeeksi,ei tunnu yhtikäs missään!!
Aikidoon tulevia aloittelijoita on evästettävä sillä,että edessä on piiiiitkä tie ja on tosiaankin treenattava,sillä muuta tietä ei ole.Jos joku haluaa edistyä todella nopeasti,niin on mentävä monille leireille( noin viisi-kuusi vuodessa) ja treenattava kaikki harjoitukset.Moni aloittaa jonkin uuden lajin aika väärin motiivein,valitettavasti.Opettajien olisi osattava laittaa aloittelijoiden tassut maanpinnalle!! Toisista lajeista tulevilla on kehomuistissaan edelleen edellinen "chip". Ja miksi ihmeessä he eivät ole jatkaneet sen edellisen lajin kanssa? mielestäni on kyseessä "sorkkiminen" eli "kokeilen tuota,kokeilen tätä," ja sitten naristaan ettei ole kiva laji...Itse kuulun nk.Aikidodinosauruslajiin-takana on 30 vuotta treenaamista ja uutta asiaa ja opittavaa on KOKO AJAN.Kiinnostavia leirejä,mukavaa treenaamista.
Sitten joku mainitsi hinnan esteeksi salille tulemiseen.Voi olla että joku on tosi huonoissa fyffekantimissa,mutta eikös suomessa maksu ole n.50-100 e VUOSI!!??Espanjassa monet maksavat 35-50 e)KK!! ja treenaavat!!Ja palkat ovat paljon alhaisemmat kuin pohjolassa...
Itse en pidä peruskursseja,uudet treenaajat tulevat,voivat kokeilla kerran-pari ja eikun sekaan sohlaamaan.Ja suwariwazaa tehdään ja armoa en anna,jos ei ole kyse muusta kuin laiskuudesta ja alussa tuntuvasta kivusta kun varpaiden nivelet kipuilevat uudesta asennosta.Jos katsoo O-sensein filmejä,siellä tehdään paljon suwariwazaa.Ja tatamit ovat olleet takuulla kovemmat kuin nykyisin!
Oiva lääke on motivaatiopulaan mennä paljon leireille,sieltä löytyy inspiraatiota takuulla.Joku varmasti sanoo"ei ole rahaa" No jos jostain tinkii niin kyllä jollekin leirille pääsee,niin mekin teemme,lomamme ovat Aikidoleireille tehtyjä hikitrippejä...
Tsemppiä kaverit ja tehkäähän paljon suwariwazaa,se auttaa saamaan lantion vahvaksi!!!
Sisko
Sisko Morera
suwariwaza, eurot, sentit ja sähkö
Noihin fyffekantimiin, niiden laatuun ja harrastuksen kustannuksiin liittyen. Olen samaa mieltä suwariwazan ehdottomasta tärkeydestä. Mutta lopullensa pari sataa euroa per vuosi Oulussa salimaksuun ja harjoittelumaksuun yhteensä. Sitten pitäisi jaksaa kävellä tai pyöräillä harjoituksiin. Linja-autolla meiltä salille ja takaisin maksaisi noin 6 euroa per kerta eli aktiivisesti treenaten loppusumma on tonni vuodessa.
Edelliseen kappaleeseen ja edelliseen Sisko Morenan kommenttiin fyffekantimien osalta liittyen:
metsuri A. Aikadoku on tuotannollisista ja taloudellista syistä...(etc.)..estynyt hankkimasta toimeentuloaan...työtön ja ehkä eläkkeelläkin.
Hän ostaa hehtaarin hakkuuaukkoa asuntonsa vierestä. Aukkoon hän asentaa aurinkokeräimiä niin paljon kuin siihen kohtuudella mahtuu. Tarpeettomaksi käyneen moottorisahan hän purkaa. Samoin kulkuneuvona työmatkoilla palvelleen polkuörän, jonka tosin vain osittain. Sahan maqneetosta ja pyörästä hän rakentaa generaattorin, joka toimii samalla kuntopyöränä.
Toukokuusta - elokuun loppuun esimerkkihenkilömme kerää talvivarastoon luonnon antimia ja lomailee muutenkin. Aurinkokeräimet tai paneelit tuottavat sähköä, jonka esimerkkihenkilö myy. Vähemmän valon aikana tämä yrittäjä tuottaa energiaa polkemalla generaattorilla (mt-sahan magnetto) varustettua kuntopyöräänsä sähköenergian vuorokaististen huippuhintojen aikana.
Kysymykseni kuuluu:
Jos tuottajalle maksetaan sähköenergiasta hintaa 5 senttiä/kWh ja huippukulutuksen aikana klo 14-17 arkisin talvella 40 snt/kWh, niin pärjääkö henkilömme niin hyvin, että hänelle jää ns käytettävissä olevaa tuloa 1000 €/vuosi? ;)
Moro, Muutamia ajatuksia
Moro,
Muutamia ajatuksia aiheesta ja siitä käydystä keskustelusta.
Kellekkään ei liene suuri yllätys kiinnostukseni suwariwasan harjoittelemiseen ja eetä pidän sitä erittäin opettavaisena harjoitusmuotona. Jotta siitä saisi jotain irti, pitää harjoittelijan pystyä olemaan oikeassa asennossa, toisaalta se opetaa juurikin tuota oikeaa asentoa. Eli paino pitää saada jalkaterien päällä - ei polvine eikä varpaiden. Etureiden pitää joustaa riittävästi jotta voidaan istua kantapäiden päällä, ilman että polvilumpiot pyrkivät siirtymään plaven takapuolelle. Pohkeen ja varpaiden pitää joustaa riittävästi, jotta paino on päkiöillä eikä varpailla. Nyt on mahdollista pitää selkä suorassa ja painopiste on siellä jalkaterien lähellä, polvia voi nostaa irti maasta asennon muuttumatta pyörimiset yms tapahtuu pituus akselin ympärillä - hitausmomentti minimissään jne. Jos siis joku haluaa harjoitella suwariwasaa venytelkää jälkojanne, muualtakin kuin takareisistä, sillä kuinka paljon lantio aukeaa ei ole kovin pajon merkitystä.
Peruskurssilaisilla ei useinkaan ole paikat siinä kunnossa, että suwariwasaa voisi tehdä kovinkaan laadukkasti. Peruskurssilaiset eivät muutenkaan yleensä osaa paljon ja huomio kiinnittyy käsiin ja muutoinkin yläkropan tekniikkaan. Harjoiteltaessa jalkatyö ei toimi, ollan väärässä paikassa väärään aikaan, niin ratkaisuna on korjata alekerran virheitä yläkerran toimilla tai toisaalta kun nagen rytmitys on - hukassa, tai sitä ei olekaan, juna pysähtelee jne. usein käy niin, että pystytekniikaa tehdessä uke korjaa huomaamattaan asentonsa pikku askeleella tms. ja nege on entistäkin enemmän väärässä asemassa. Tästä syytä on hyödyllistä opettaa uudet tekniikat peruskurssilaisille ensin suwariwasasta jolloin sekä nagen että uken liikkuvuus on rajoitettua. Uken ei ole niin helppoa korjata horjutuksia yms pikku askelilla. Nage joutuu kiinnittämään huomiota mihin ja milloin astuu (ja millä jalla), selän hyvän asennon pitäminen tuntuu luonnollisemmalta (huono asento on raskas ja satuu - saadaan välitön palaute) jolloin käsien otteenvaidot, horjutuksien suunnat jne. voidaan tehdä ja opetella kerralla oikein. Kun juttua on harjoiteltu hetken polviltaan voidaan nousta pystyyn ja se tachiwasakin menee enemmän oiken luonnostaan. Asteittain voidaan sitten suwariwasan osuutta lisätä kun se tulee halpommaksi ja luontevammaksi. Ja tähän väliin pikku motivaatio graduointeihin. Hakama muuten toimii laakerina suwariwasaa tehdessä.
Suwariwasa opetaa yksinkertaistamaan tekemistä kaikki turha jää tekniikasta pois ja päästään lähemmäksi tekniikan sisintä, joka sitten auttuu oppimaan ymmärtämään kyseistä tekniikaa tai periaatetta. Tämä on minusta perustekniikan tehtävä.
Mitä tulee paruskurssin ohjaajakysymykseen, on minusta peruskurssi aikuisaikidon vaativin ryhmä opettaa. Kaikki siellä tehdy virheet, aiheuttavat paljon työtä jälkikäteen niin opettajille kuin oppilaillekin. Peruskurssin vätäminen ei siis saa olla paikka jossa opetellaan treenien vetämistä. Jos peruskussin vetäjä ei hallitse asiaa jota opetaa, antaa hän huonon ja virhellisen kuvan niin surasta kuin lajistakin. Varskinkin selliset treenaajat jotka ovat treenanneet jo jotain muuta lajia kohtuullisen aikaa, äänestävät äkkiä jaloillaan, jos vetäjä ei ole tilanteen tasalla. Samoin, jos ohjaaja opetaa aivan puutaheinää tai mikä pahinta arvostelee jonkin toisen lajin ongelmanratkaisutapaa osaamatta/ymmärtämättä satä kuitenkaan muutoin kuin pintapuolisesti jos sitäkään, lähtisin ainakin itse porukasta aika pian.
Josta päästääkin tuohon itsepuolustukseen. Kaikki taistelusysteemit ovat täydellisä vain oman viitekehyksensä puittissa. Kuinka hyvin tuo viitekehys sopii tilanteeseen ja harjoittelijan ominaisuuksiin on toinen juttu. Parhammilankin systeemit antavat vain valmiuksia kohdata ongelmatilanne. Usein nämä itsepuolusintoilijat haluaisivat a) sparrata (siis otella, jotain kickboxing tyyppistä) joka ei kuulu aikidon eikä monen muunkaan lajin systeemiin, jos homma ei ole ohi kolmessa sekunnissa, olet itse kuollut. b) tehdä vastatekniikaa ja vastatekniikan vastatekniikkaa ennekuin on edes se perusmuoto opeteltu teknisesti stabiiliksi, saati sitten edes yritetty ymmärtää sitä. Kuinka tältä pohjalta voisi yrittää soveltaa jotain. Zorron naamiossa De la Vega kysyy Alejandrolta: "osaatkos käyttää tuota (miekaa)" vastaus: "Joo, terävä pää menee siihen toiseen kaveriin" on tietysti todellista ymmärrystä, mutta vain kun se on sitä; On kyky ja taito toimittaa se terävä pää sinne toiseen kaveriin. Ja jos harjoittelee jotain systeemiä se pitää toimittaa tyylin mukaisten periaateiden mukaan. Siiten tämä perinteinen 'toimiiko -valitse mikätahans tekniikka tähän-, jos pari pistää täysillä hanttiin'. Ei tietenkään toimi kun tekniikka tehdään väärin ja pari vielä tietää mitä on tulossa. Toisaalta miksi ollaan tekemässä mitään tekniikkaa, jos pari vain pistää 'täysillä' hanttiin, voihan siitä sitten kävellä posikin kun kerran se 'jo alkanut tai kohta alkava hyökkäys on jo loppunut', näin niinkuin aikido-perspektiivistä. Voidaanhan sitä treenata ja on treenattukin niin, että kaikista virheistä rokotetaan ja treenaajilla on kyljet mustelmilla kokoajan, mutta ei tuokaan oikein johda hyviin tuloksiin kovin laajalla rintamalla. Huomio tuppaa keskittymään vääriin asioihin. Opimme kuitenki parhaiten positiivisen palauteen ja onnistumisten kautta, perinteinen 80% onnistuneita suorituksia on validi lähestymistapa: motivoi ja pitää kehitystä yllä. Ensin opetellaan sitten harjoitellaan kunnes on aika tastata ja analysoida osta päästään taas opettelemiseen, hyvä opettaja voi tätä sykliä nopeuttaa huomattavasti, korjaamalla oikeita asioita oikeassa paikassa ja vaatimalla opettelemaan oikeita - eikä niitä kivoja - asioita oikeaan aikaan.
polovillaan olo...
erkki puhu vähä mutta asiaa..mitenkähän noi pikku lapset jaksaa kontata vuosi tolkulla?johtuukohan se "tyhjästä"mielestä vai siitä että isot ja vahvat ei ole opettanut vielä et miten ollaan heikkoja?
heikkona olemisesta
Vakavasti ottaen olen ihan samaa mieltä. vaikka saattaa olla, että Jan provoseeraa? onko näin?
Esimerkki:
Olisi irroitettava puu kasvualustastaan (tämä puoliakateeminen termi tarkoittaa puun kaatamista). Puu on varttunut kookkaaksi, se on pituudetaan 25 metriä ja rungon tilavuus on yksi kuutiometri eli tuhat litraa. Puu painaa 700 kiloa ja sen massapiste silloin, kun puu huojuu pystyssä, on 10 metrin korkeudella maasta. Katkaisukohdan läpimitta tyvessä on puoli metriä.
Kaato voi onnistua hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Viime mainitussa tapauksessa puu kaatuu väärään suuntaan tai toista samankokoista vasten ns. konkeloon ja siitä seuranneita ongelmia ihmisvoimin ratkoessaan puun kaataja vioittaa selkänsä. Jos kaato onnistuu huonosti puu kaatuu väärään suuntaan. Silloin 700 kilon massa on väärässä paikassa ajatellen seuraavia työvaiheita. Puu voi kaatua täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Silloin - massapisteen kohta huomioiden – voimme todeta, että meidän on raahattava 700 kilon paino 20 metrin matka päästäksemme suunniteltuun tavoitteeseen eli siihen, mihin kaatovaiheella aioimme tuon massan siirtää.
On pelottavaa oleskella puun juurella tietoisena siitä, että 10 metrin korkeudessa odottaa 700 kilon paino ehkä jopa halukkaana putoamaan päällemme. Tuollaisessa tilanteessa voi ylijännityksen takia menettää malttinsa ja yrittää selviytyä uhkaavaksi kokemastaan tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Maltin menettäminen johtaa huonoon tai hyvin huonoon kaatoon.
Hyvä kaato suorastaan edellyttää hyvää nivelten liikkuvuutta, riittävää voimaa lantiossa ja jaloissa seka kaatotyön tekijän hyvää oman massansa (keho + moottorisaha) hallintaa. Suwariwaza on jeeess!! Kaataja pudottaa sen oman massansa, kevyttähän on tuohon puun raahaukseen verrattuna nostaa massansa jaloilla taas. Alhaalla työkennellen voi tehdä ergonomisesti oikein. Jalat, jalat, jalat ja lantio – niillä ne työt tehdään – kädet ovat apuväline, joilla ohjataan työkaluja.
Ketjusahassa, jossa on 2-tahti kone, on yleensä tehoa muutama kilowatti eli se on paljon käyttäjäänsä vahvempi. Ketjusaha on täysin älytön. Jos sahan käyttäjäkin menettää uupumuksen tms. seurauksena hetkeksi valppautensa niin siitä seuraa pelkästään ikävyyksiä. Siksikään ei mitään pidä tehdä uupumukseen asti. (Paitsi joskus harjoituksen vuoksi).
tyhjä mieli...
en provoi...lapsi ei mieti etukäteen että käy kipeää polviin jos konttaa ..miten ihminen käyttäytyy pimeässä huoneessä jos tietää että siellä on tiikeri ja miten jos ei teidä...käyttäytyminen muuttuu jos koko ajan miettii pelkoja/kipuja jne..suwariwazassa pitäisi olla miettimättä jalkoja ja kipuja..
Keskustelu / kirjoittaminen on pop
Mun mielestä (alkuperäisen foorumin perustajana) on aivan loistavaa, että on saatu taas pitkästä aikaa herkullista keskustelua aikaiseksi ja se luonnostaan pistää ihmisiä ajattelemaan asioita :)
keskustelu on påp
Ja herkulliseen tapaan keskustelu on rönsyillyt aivat muille urille kuin mistä alunperin lähdettiin keskustelemaan =D
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
Mutta eikös keskustelu
Mutta eikös keskustelu yleensäkin tee tuon. Oli se sitten puheena tai kirjoituksena.
keskustelu
Joo, minustakin tuntui jo tovin, että tämä palsta polveilee ja mutkii kuin vuoripuro. Pitäisi siirtää sinne olohuone-osastoon. Mutta ei sentään tartte..tämähän on jo!
Tuosta Janin mainitsemasta tiikeristä pimeässä huoneessa tuli mieleen - tässä menee jo kyllä liikunnasta äidinkielen puolelle, mutta mikä sen Ruotsaista Suomeen muuttaneen nuoren runoilijanaisen nimi on; sillä oli jossain runossa miehen vertauskuvina ainakin susi, tiikeri ja kilpikonna. Ihan siinä 2004 tai 2005 on julkaistu sen kirjoittamia runoja. Ne on siinä samassa kirjassa sekä suomeksi että ruotsiksi. En muista edes kirjan nimeä.
perskurssit
no niin,jopas alkoi juttua tulla.Hyvähyvä!!
Olen ahertanut uusien treenaajieni kanssa jo kuukauden.Kuten mainitsin aiemmassa postissani,en järjestä erikseen peruskursseja vaan uudet treenaajat aloittavat milloin tahtovat ja treenaavat AINA edistyneempien kanssa-niin aloittelija edistyy ja treenaus kaikenkaikkiaan on kotvan päästä sujuvaa,kun ei ole peruskurssilaisia joita haluaisi joskus sitten tulevan edistyneempien kanssa harjoittelemaan.Ja toinen asia,jota en myöskään tee,on ukemiharjoittelu erikseen ilman tekniikkaa.Tarkoittaa sitä,että vasta-alkaja ei tee koskaa itsekseen ukemia vaan ukemi on luonnollinen seuraus tekniikasta-ja olen huomannut että oppivat aika nopeasti!! Ja niin jää ukemin "valmistelu" pois ja pelko samantien loukkaantumisesta tms.
Täällä espanjassa ikärakenne treeneissä on hiukka erilainen kuin koto-suomessa, olen huomannut että aika paljon on esim.reippaasti yli 4-kymppisiä ja naisia myös-johtuneeko siitä että ope on naisimmeinen.
terveisiä sinne pohjoiseen hikisestä Espanjasta,mittari huitelle siinä 30-tietämissä...
Sisko Morera
peruskurssit, kurssit, kurs...
Määritellään peruskurssiharjoitus:
Enemmistö matolla pyörivistä on vyöarvolta alle 1.dan. Kelpaako? Kehittämistä kaipaa?
Harjoitus ei mene koskaan hukkaan eikä ohjaajan käyttämä aika mene hukkaan, jos asiaa tarkastellaan riittävä pers pektiivi havainnoinnissa apuvälineenä.
Heti, kun opiskelijaikäiset harjoittelijat vakiinnuttavat asemansa, löytävät paikkansa yhteiskunnassa, tienaavat yms., he kohta huomaavat elintasovaivojen ja olemisen sietämättömän keveyden kiusan. Tuolloin tietty prosentti tai promillemäärä peruskurssin käyneistä kaivelee muistiaan ja hoks! tällehän voi tehdä jotain. Ehkäpä kurssinsa käynyt vaikka muuttaa Etelä-Eurooppaan ja hakeutuu ilmastoidulle dojolle kokeilemaan onko 40 euron harjoitus tehoovampi kuin 2 euron harjoitus ;)
ymmärsin, että Siskon pointti on, että hän kehottaa madaltamaan sitä toista kynnystä, joka harjoittelijan eteen nousee peruskurssin jälkeen. Tuolleen jos tekee kuin Espanjassa niin ei olekaan kuin yksi kynnys eli ensimmäinen tulo dojolle. Vai onko jokainen vyökoe kynnys?
Kynnyskysymyksiä
Olemme pyrkineet madaltamaan sitä julmetun isoa kynnystä mikä on peruskurssilaisten edessä kun olisi aika siirtyä peruskurssin jälkeen yleisiin treeneihin mm. kannustamalla jo pitemmän aikaa treenanneita piipahtamaan edes muutaman kerran peruskurssitreeneissä ja järjestämällä ns. jatkokursseja jossa käydään läpi seuraavan vyökokeen, 5. kyun, tekniikoita..
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
Suwarivasa ja rajalliset resurssit
www.oulu.ouka.fi/liikunta/pdf/oh_pohja.pdf
<-
<- tuolla sitä olisi tilaa eikä maksa paljon. Suihkut toimii, niitä on riittävästi, ja siivous ynnä muu kustannetaan verovaroista. Riittävästi tilaa 10 €/tunti seuroille. Ystävälliset ja tyylikkäät harjoittelijat vetävät joukkonnsa (seuraan) liikunnan lajia etsiviä harrastelijoita?
Joo, kokemuksieni mukaan vapaaehtoistyön johtaminen on raskaampaa kuin muu työnjohtaminen. Vetäminen on kovaa. Resurssit rajalliset. Raskas reki ja reessä yhtä vaativat asiakkaat kuin on kaikkialla muuallakin.
On perusteltua yrittää koota vähintään jonkinkokoinen massa samaan harjoitukseen. On perusteltua tavoitella tilannetta, että seurassa on niin paljon aktiiviharjoittelijoita, että se hyvin kustantaa toimintansa jäsenmaksuilla.
Toisaalta ei ole ehkä perusteltua hankkia rekka-autoa, jos on tarvis kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Julkisen liikenteen linja-autollakin pääsee.
Ja Ouluhallissahan ilmasto on kesää talvea kuin Andalusian ylängöllä ;) ;)
Herää tietysti kysymys, että mihin ne matot jms. Samalla energialla, jolla nykyisen dojon siivousta hoidetaan, pakataan matot harjoituksen jälkeen sopivaan paikkaan. Jokainen harjoittelija kantaa oman mattonsa ja pyyhkii sen miedolla etikkaliuoksella. Tämä on harjoituksen voimaosio ja sopii hyvin tekniikkaharjoituksen jälkeen?
Samaan maaliin päin, satatuhatta oululaista
Vastailen tässä nyt itselleni.
Tähän mennessä olen päässyt valittelemaan:
1. Kaikki on kallista. Eurolla ei pääse edes matolle hikoilemaan.
2. Hokutokain dojossa on joitain puutteita verrattuna esimerkiksi Raksilan jäähalliin. Esimerkiksi katto on aavistuksen matalalla, suihkuja ja pukeutumistiloja on niukanlaisesti. Viihtyminen alkaa arkkitehtuurista. (Protestanttinen työmoraalihan tosin paheksuu viihtyisyyttä työpaikalla, mutta niukin naukin hyväksyy viihtymisen vapaalla ajalla.)
3. Tapio jo kertoi, että kaupunki ei nyt juuri pysty osoittamaan laadukkaampaa tilaa.
Suomessa asiat ovat ns. kolmannen sektorin alueella hieman toisin kuin useimmissa "vanhoissa" aikidon harrastuksen maissa. Suomessa yhteiskunta tukee liikunnan kuten muunkin kulttuurin harrastusta. Urheiluseurat ja liikunnan harrastusporukat ovat tottuneet siihen, että kunta tai kaupunki tarjoaa talvisaikaan lämpimän tilan, jossa voi harrastaa. Toisin saattaa olla Pohjoismaiden ulkopuolella (en tosin tiedä varmasti, koska en ole käynyt). Ei ehkä kannata kaikessa matkia Euroopan tai Aasian maiden mallia aikidon harjoittelun järjestämisessä.
Kaupungin kanssa yhteistyötä tekemällä edistetään kaupunkilaisten mahdollisuutta harrastaa tervehdyttävää liikuntaa. Kyllä kaupunki karkeasti ottaen on sitä mieltä, että parempi se (Tahko Pihkalaa siteeraan), että pojat urheilee ja juo ja tupakkia polttaa kuin että ne vain juo ja tupakkia polttaa.
Nyt kaupunkia voi tukea niin, että koska kaupunki ei voi osoittaa dojon paikkaa seuralle, niin seura osoittaa dojonsa paikan kaupungille. Kyllä kaupunki sitten tukee puolestaan niin, että sanoo: "joo, tuossa on teidän dojonne paikka viitenä iltana viikossa klo 18 - 20".
kevyt heitto: seura muuttaa nimensä Oulun Otavaksi. ;))
Harrastamisen "kalleudesta" ja muista
1. Mielestäni 130€ vuodessa ei ole kallista. Monet budoseurat oulussakin veloittavat harrastajilta paljon enemmän. Kuntosaleilla käyntikin taitaa maksaa vähintään 30-60€ kuukaudessa. Harrastaminen maksaa eikä Aikidon harrastaminen ole edes sieltä kalleimmasta päästä
2. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Paremmat tilat ydinkeskustassa maksaa maltaita ja hunajaa päälle. Siinä ei enää 130€ vuosimaksut riitä mihinkään.
3.Tätä asiaa on puitu jo kohta 20 vuotta. Eipä tähän taida olla enää mitään lisättävää
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
oulun ota vaan..venyttäen ois vieläkin parempi..
joo puhutte kaikki taas totta.(nuolen kaikkien perseitä)...kuulin tos huhuja et maksaa melko ison summan kuukaudessa toi tojo homma ja aloin mietiskeleen jos rakentas oman dojon seuralle jossa ois maalämmitys ynnä muuta herkkua joka ei saastuttas maapalloamme jne..aloin sit katseleen netistä n.200 neliön halleja ja navettoja.. niin 20 vuoden maksu ajalla se tulisi maksamaan saman verran kuin tämän hetkinen kuukausi maksu.siihenkö tempasis kaiken maailman tuet mitä tällä hetkellä on jaossa ja lisäksi sponsorit jotka haluais tukea esim.köyhien lasten aikido harrastusta niin homma ois sillä selvä..kuka pistää nimen alle?(en minä ainakaan).
'Otetaas'hmm..itsenäisyys, riippumattomuus, omavaraisuus..
Kommentoin tuota Janin ajatusta omasta rekennuksesta.
Edellä on todettu, että kun harjoitus maksaa 30 - 40 euroa kerta, niin kävijöitä riittää, jos kävijä tuntee että saa rahalle vastinetta. 150*35=5250 € per vuosi harjoitusmaksuihin. Silloinhan kulkemisen kustannus on marginaalinen, mitätön? Samoin puvun hinta, puvun pesu ja huolto.
Missään liikunnan lajissa ei koskaan ei kukaan ole yksin omin päin ja omin voimin sekä kustannuksin edennyt kovin korkealle. Se on ollut lähipiirin kulutusmahdollisuuksista pois tai/ja sitten paikakunnalla on ollut vahva harrastuspohja, valmis pyramidi, jota kavuta.
Sponsorit ovat viimeksi kuluneen 20 - 30 vuoden "innovaatio". Sen suhteen on syytä muistaa, että "vain urheilijat nauttivat ilmaisia lounaita." Eli ei ole olemassa vastikkeetonta sponsoritukea.
En vieläkäkään heittäisi kirvestä kaivoon. En heitä ikäkulun kulkuneuvoni rengasrautaa liikuntatoimiston ikkunan läpi sisään ja mutise että "pitäkää prkle tunkkinne".
Rakentaminen on raskas työ. Vaatii paitsi rahaa myös osaamista. Minusta seuran kannattaa tehdä sitä, mitä parhaiten osaa eli harjoitella omaa lajiaan. Omavaraisuuden ajatus on kyllä kannatettava, mutta nykyiseen aikaan vieras tai vanhahtava. 100 vuotta sitten kaikki oli toisin.
Vielä pitää muistaa, että rakennuksen kiinteät kustannukset: pääoma, lämmitys pitää jakaa keskimääraisellä vuorokautisella käyttöasteella, niin saadaan tuntikustannus. Esimerkiksi Japanissa alkuaikoina opettajan perhe asui huoneistossa dojon yhteydessä.
Joopa joo..
Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen. Takaan ja alleviivaan, että jos treenimaksu nostetaan useamman kympin kertamaksuun, loppuu treenaaminen Oulussa kuin seinään. Minulla ei ainakaan ole varaa moiseen. Kuten Tapsa ylempänä kertoi, tämänhetkinen vuosimaksu ON kohtuullinen. Kantsii verrata muiden seurojen maksuihin..
Oman dojon hankkiminen ei myöskään ole ihan noin helppoa. Sitä ei voi laskea siten, että hallin summa jaettuna 20 vuodelle. Hahhaa - on paljon muitakin maksuja; vakuutukset, sähköt, verot jne... Nykyinen paikka ON hyvä kun vertaa mitä se maksaa. Vaikkakin suihkutilat on aika hanurista, on siellä mukava treenata. Minusta viihtyisyys lähtee ihan omasta asenteesta eikä siitä miten matalalla katto on.. Treenaamaan sinne on menty eikä viihtymään *kiroaa itsekseen*..
-Kartsa-
No joo joo
mutta,
Kartsa, aloitukssasi näit ainoana vaihtoehtona peruskurssivetäjien vaihdon. Tässähän koko keskustelun asiapuoli on käsitellyt ja etsinyt muita mahdollisia vaihtoehtoja.
Kilpailijat eli ne liikuntaharrastusten seurat, jotka mahdollinen aikidon harraja näkee aikidon vaihtoehtoina, hyödyntävät kaupungin liikuntasratregian mahdollisuuksia ja jo rakennettuja liikuntapaikkoja. Miksi Hokutokai vapaaehtoisesti antaisi tässä kohti tasoitusta? Siinä itselle mieleen tullut Kartsan esittämän ainoan vaihtoehdon yksi mahdollinen vaihtoehto.
Tietysti siellä missä maksu on vaikkapa 40 euroa kerta, ympärillä on miljoonakaupunki ja siellä kaupungissa keskituloisia tai äveriäitä enemmän kuin Oulun seudun väkimäärä yhteensä.
Ouluhallin kuukausilippu noin 30 euroa. Opiskelijoilta ym alennuksennoiketuilta kuukausilippu noin 20 euroa. Slkiskenttä 10 euroa/ tunti. Samoin lentopallokenttä. Siinä sarjassa kisaa Aikido (mielestäni siksi, että ei se ole kamppailulaji tai hurjan hyvä itsepuolustuslaji alle 1.dan tasolla. Se on alemmilla tasoilla huippuhyvää liikuntaa).
Niinpä niin..
No, en oikein jaksa uskoa sellaiseen vaihtoehtoon, että muutetaan Ouluhalliin ja peritään suurta maksua kävijöiltä? Eipä taida toimia. Luulen että kävijämäärät vaihtelevat ihan eri syistä. Toki nykyisen dojon sijainnilla saattaa olla pientä merkitystä lajin kiinnostukseen - mutta jos ihan oikeasti haluaa treenata aikidoa, keksii kyllä keinot päästä paikalle. Hyvänä esimerkkinä on muutama junnu + hänen vanhempansa. Joka ikinen sunnuntai he kävelevät dojolle, ilmeisesti tulevat paikalle dösällä tms, eivätkä koskaa ole siitä meille marisseet.
Itse tulen Tyrnävältä saakka treenaamaan kolme kertaa viikossa. Arvatkaa paljonko polttoaineet maksaa?? Mutta ei sen väliä, kunhan saa treenailla. Edelleenkin väitän: viihtyisyys ja treeni-into on ihan itsestä lähtöisin. Ei sillä paikalla ole niinkään suurta merkitystä.
Niin - noista kävimääristä. Nythän peruskurssilla on ennätysmäärä innokkaita oppilaita. Joten jäsenmäärien vaihtelu ei taida johtua nykyisistä vetäjistä (?)
Lainaus:
"Aikido (mielestäni siksi, että ei se ole kamppailulaji tai hurjan hyvä itsepuolustuslaji alle 1.dan tasolla. Se on alemmilla tasoilla huippuhyvää liikuntaa)."
Hmm.. minusta taas aikido ei ole huippuhyvää liikuntaa. Esimerkiksi juokseminen on varmasti tehokkaampi kunnon kasvattaja. Kyllä aikidoa treenataan aikidon vuoksi. Olen tavannut myöskin hyviä alle 1.danin aikidon treenaajia, joilla on asenne kunnossa. Ei tarvitse olla mustavöinen, jotta olisi hyvä aikidossa. On olemassa myös aivan surkeita mustavöisiä treenaajia. Hyväksi tulee kun pitää korvat auki ja kuuntelee opetusta, sekä käy treenaamassa ahkeraan..
-Kartsa-
Kaupungin tiloista ja muista
Kun nelisen vuotta sitten siirryimme Liikuntakeskus Hukan tiloista treenaamaan Lumijoentien dojolle, niin aikidolle sopivia kartoittaessa myös mainitsemasi kaupungin tilat käytiin läpi yhtenä vaihtoehtona. Kaupungin tiloissa ongelmaksi muodostui mm. sopivien vuorojen saatavuus ja tämä tatami ongelma, aikidoa kun ei ole kaikkein miellyttävin treenata kovalla (puu)lattialla. Tatamienkaan kanssa ongelmana ei niinkään ole tatamien kantaminen ja levittäminen ennen treenejä ja vastaavasti niiden kantaminen ja kokoaminen jälleen treenien päätyttyä, vaan sopivien säilytystilojen puuttuminen...
(Arvaas Seppo monessako kokouksessa ja kuinka monta kertaa mm. allekirjoittanut on kaupungin ja liikuntaviraston herroja ja rouvia lähestynyt näissä tila-asioissa. Vinkkinä mainittakoon että siinä ei yhden aikidokan sormet ja varpaat riitä laskemaan niitä kertoja.)
Kuten jo aikaisemmin mainitsin tästä asiasta on taitettu peistä kaupungin isien kanssa jo kohta 20vuotta...
Hyvähän se on että asioista keskustellaan, mutta mielestäni parempi paikka/ajankohta näidenkin asioiden puimiselle olisi hallituksen kokoukset tai yleiskokoukset, ei interwebin laaja ja ihmeellinen maailma ;-)
Tapio Lehtimäki
"If someone does something long enough, he or she will eventually not suck
at it."
kurssit,perskurssit
Joo,kun aloittaa suoraan treenaamisen muitten seassa niin ei ole sitä "kynnystä".Olen havainnut oikein hyväksi ko.metodin.Lienee muutenkin aika perinteinen malli-ainakaan Gerardin dojolla Pariisissa ei ikinä ole peruskursseja.
Salillamme on todellakin ilmastointi,koska kun mittari huitelee ulkopulella 30 pintaan niin sisätiloissa se tarkoitaa 40:tä....onneksi on ilmastointi!! Mattoja mekin roudataan joka ikinen kerta ennen harjoituksia ja niiden jälkeen.paikka jossa treenaamme on yksityinen tanssikoulu ja mattoja ei voi jättää paikoilleen.Punttisalilla käyntiä ei siis tarvita laisinkaan!Se tulee samaan hintaan,hahhah!
Jos todella haluaa harjoitella,itse ainakaan en ole useasti laskenut ropojani jotta voisin mennä harjoittelemaan tai leirille.Niin kävi kerran,kun aivan vasta-alkajana vuonna 1980 menin Rissasen Joren (serkkupoikani,muuten) kanssa Nishio-sensein leirille Tukholmaan.Rahaa oli niukasti.Paluumatkalla lainasimme kumpikin Lindenin Börjeltä ruokarahaa...ja ennen reissua sanoin itseni irti työpaikastani,joka oli ihan pe...stä.Joten aika ilmassa roikkui tulevaisuus silloin. Mutta leirillä oli kivaa! Koska mukanamme oli Trangia,keittelimme Joren kanssa pussikeittoja urheiluhallin eteisaulassa.Johon vaksi tuli sanomaan eriävän mielipiteensä,tottakai.
Edelleen olen sitä mieltä ,että Suomessa harjoittelumaksut ovat todella edullisia.Espanjassa kunnat eivät tule vastaan kuin aniharvoissa tapauksissa,on oltava hyvä kamu kaupunginjohtajan tai pormestarin kanssa....
Lopuksi:yllätys yllätys,asumme Kataloniassa joka ei itse miellä itseään osaksi Espanjaa,vaikka passi onkin Espanjalainen.Se siitä Andaluciasta...se on aeka kaakana meiltäpäen!!kielikin Kataloniassa on ihan erilainen,ei se paljoa Espanjankieltä muistuta.
treenatkaahan innolla,
terveisin Sisko
Sisko Morera
ja...
...eikös se suomikin ole euroopassa?¿?¿?
Sisko Morera
suwarivasa, matkustelu, Eurooppa
Mukavaa lukea, että vielä niin myöhään kuin 1980 on matkustettu vaivoja välttelemättä, että on päästy harrastamaan jotain. Minulla nuo kiivaimmat harrastuksen vuoksi vaivan näkemisen ajat sijoittuvat jonnekin kymmentä vuotta varhemmalle ajalle. Kerrankin lähdettiin yhden kaverin kanssa kalastamaan. Lähdettiin kävelemään siitä missä oltiin, kuten oli sovittu. Sitten me käveltiin kolmatta vuorokautta, paitsi että välillä syötiin repusta ja nukuttiin minkä nukuttiin. Eikäpähän sitä paljon jaksanut kalastusta harjoittaa, kun matkustaminen vei voimat niin tarkoin.
Eurooppa kehittyy alueiden yhteenliittymäksi. Alueiden – siis valtiota vähäisempien kokonaisuuksien – päätöksentekoa pyritään rakentamaan. Entisten kansallisvaltioiden merkitys vähenee. Unionin merkitys kasvaa. Suomessa on menossa ALKU-niminen aluehallinnon uudistus.
Katalonia näkyy olevan melko itsenäinen alue suhteessa Espanjaan.
Minusta tuntuu, että minä en käsitä universumin kaiun resonanssia ki’issä, koska en ole joutunut ajattelemaan ääniä. Olen epämusikaalinen. Sanat ovat se viestin, jota ymmärrän.
Toisaalta olen koittanut suhtautua aikaan entistä paremmin. Jossain vaiheessa tarjottiin ajasta kuvaa, jossa oli suora. Karteesisessa tasossa x-akseli. Sitä kuvaa katsottiin sivusta ja myönneltiin, että tuossa se on.
Nyt ajattelen niin, että kohtaan laajan moniulotteisen ajan virran. Se hetki, jota tarkoitamme, kun sanomme ’nyt’, on paikka ympäristöineen. Ei niinkään piste suoralla eikä jonkin ilmiön kuvaajan pisteen projektio vaakasuoralla x-akselilla. Tämä uusi mielikuva ajasta ei aiheuta vaivaa. Tulevaisuus muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi hetkellä ’nyt’.
Onhan se niinkin, että talous on maailmanlaajuinen. Sen ehdon muistaen on tietysti nostalgikon höpinää ehdotella, että julkinen puoli kustantaa harrastamista.
Minun ’ihka oma’..;) ratkaisu tähän kustannuspulmaan on Steiner-pedagokiikasta omittu. Teen itse harrastusvälineet – harjoituksen vuosi. Tässä on edelleen työn alla 20 neliön matoilla katettu tasanen. Keppejä minulla jo on omiksi tarpeiksi. Tiedän, että tämä on typerä ratkaisu. Jos ammoin kansakoululaitoksessa olisi moista sovellettu, en tätä kirjoittaisi, koska tuskinpa osaisin kirjoittaa.
selittelyä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaiku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Resonanssi
http://koti.mbnet.fi/reiki/chakrat/solarchakra.htm
olin lukenut tuosta lehtiartikkelissa käytetyn lauseen sisällön selittämisestä joltain muulta palstalta. Se kysymys taitaa alunperin olla 'harjoittelu ja tekniikka' -osastossa.
Se asia jotenkin sekosi tähän keskusteluun. (sorry)
Vielä varhemmin luin jostain, että O'sensei joutui Japanissa perustelemaan aikidon lähettämistä maailmalle eli sitä, että hän lähettää oppilaitaan opettamaan tätä lajia muihin maihin. Siinä yhteydessä on mainittu Morihei Uesiban sanoneen, että japanilaiset ymmärtävät jotain, kun kuulevat lähettämästään kaiun tai näkevät lähettämänsä heijastuvan, kuinka lie ollutkaan, en täsmälleen muista.
Tuollaisen periaatteen vuoksi saattaa päätyä siihen, että lajin harrastuksen pitää olla riippumaton ympäröivästä muusta yhteiskunnasta ja sen rakenteesta. Siksi olisikin pahasta "heittäytyä yhteiskunnan armoille" esimerkiksi harjoitustilan tarpeen kanssa.
Kuinka lienee, mutta esimerkiksi Helsingin keskustassa Seitokai tarjoaa opetusta 40 euroa/vuosi? Tosin on pääsyvaatimuksena opiskelu- tai työsuhde yliopistoon siellä. Minkähanlainen niillä on dojo? Ainakaan seuran liikevaihto ei ole huima päätellen jäsenmäärästä.